Ihana pavlova

Pavlova on ihanan kesäinen ja ylellinen jälkiruoka, joka saa nimensä venäläisen balettitanssijan Anna Pavlovan mukaan. Kakku kehitettiin hänelle Australian ja Uuden-Seelannin kiertueella 1920-luvulla. Australiassa Pavlova onkin kansallisherkkua, ja vaihto-oppilasvuoteni aikana söin ja teinkin Pavlovaa muutaman kerran. En kuitenkaan ollut vuosiin tehnyt kyseistä herkkua, kunnes jonkin aikaa sitten  yhteissynttäreille teimme juhlapöydän kruunuksi mansikkaisen Pavlova-kakun.

Pavlova on helppo tehdä, mutta marenkipohjan paistaminen vaatii jonkin verran kärsivällisyyttä. Täydellinen Pavlova-kakkupohja on päältä rapea mutta sisältä samettisen pehmeä ja vaahtokarkkimainen. Tärkeää onkin, että marenki ei kuivu liikaa ja muodostu kovaksi ja toisaalta, ettei se jää sisältä sitkeäksi. Itse paistoin marenkipohjaa ensin 1,5 h reilu 100-asteisessa uunissa, ja tämän jälkeen laskin lämpötilan noin 75-asteeseen ja annoin marengin kuivua uunissa useamman tunnin, en tämän jälkeen enää laskenut aikaa sen tarkemmin. Taisi olla lähempänä neljää tuntia kokonaispaistoaika, ennen kuin otin ulos uunista ja laitin yön yli odottamaan kuvun alle. Tein marenkipohjan siis edellisenä iltana, ja täytin vasta juuri ennen tarjoilua, jolloin marenki ei ehdi sitkistyä.

Hyvän marengin pohjaksi tarvitaan neljä raaka-ainetta: kananmunan valkuaiset, jotka muodostavat vaahdon, sokeri tuomaan makeutta, kiiltoa ja vahvuutta, tärkkelystä parantamaan rakennetta sekä happoa tekemään pinnasta rapean ja sisältä pehmeän. Päälle voi laittaa hedelmiä, marjoja ja muita koristeita maun mukaan, hyviä komboja ovat esimerkiksi mansikka + pistaasi, mustikka + valkosuklaa, kiivi + mango... mielikuvitusta voi käyttää ja kokeilla mielensä mukaan! Tällä kertaa laitoimme tuoreita mansikoita, hiukan pakastemustikoita, pistaasipähkinöitä rouheena ja koristeeksi vielä muutama mintunoksa.

Marenki:

4 kananmunanvalkuaista
2,5dl sokeria
1-2 rkl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua tai omenaviinietikkaa

Päälle:

Vispikermaa (+mascarpone jos haluaa) vaahdotettuna
marjoja
hedelmiä
pähkinöitä rouheena
koristeeksi minttua tai sitruunamelissaa

Paras parsa

Jee, parsa on täällä taas!

Vaikka ballerinat ja farkkutakki vielä odottelevatkin kaapissa lämpimämpiä kevätkelejä, tunnistaa kevään tulon viimeistään siitä, että ihanan vihreät ja kauniit parsat ovat päätyneet kauppoihin, ruokalehtiin, blogeihin ja instagramiin. Parsa on helppo herkku - keittäminen tai paistaminen uunissa tai pannulla ei vie montaa minuuttia, ja parhaimmillaan se on yksinkertaisten lisäkkeiden kanssa. Voi, oliiviöljy, suola, sitruuna. Parmankinkkua tai pekonia, parmesaania tai pecorinoa. Löysäksi keitetty kananmuna, holandaisekastike. Valitse suosikkisi, ja heitä parsat pannulle!

Itse pidän eniten uunissa tai pannulla paistetusta parsasta. Tällä kertaa kiepautin kuorittujen vihreiden parsojen ympärille ilmakuivattua kinkkua, päälle loraus oliiviöljyä ja myllystä mustapippuria. Sitten uuniin 200 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes parsa on kypsää. Paistamisen jälkeen raastoin päälle vähän parmesaania ja lisää mustapippuria.

Alkupalaksi henkeä kohti varaisin 2-4 parsanvartta riippuen niiden koosta. Ilmakuivattua kinkkua käytin puolikkaan siivun (sellaisista kaupan prociutto-pakkauksista) per varsi, enempi olisi varmaan jo tökkinyt. Pääruokana näitä voi tarjota maun mukaan enemmänkin ja kantaa pöytään raikkaan salaatin kanssa, nam!

Se aavistuksen terveellisempi banana bread

Googlailin tässä yksi päivä kaikkia terveellisiä ruokaohjeita ja leivonnaisia, ja huomasin, että useassa leivonnaisessa käytettiin voin sijasta rahkaa, jogurttia ja/tai muussattua banaania. Siitä lähti idea tähän banaanileipäkokeiluun - hain täältä taannoin tekemäni banaanileivän reseptin ja tuunasin sitä mahdollisuuksien mukaan tavoitteenani vähän parantaa kyseisen herkun ravintoaineita.

Eihän tämä mikään varsinaisesti terveellinen vieläkään ole. Aika paljon sokeria. Ja jauhoja. Mutta hei, askel parempaan päin :)

Terveellisempi banaanileipä

3 isoa banaania
125g rahkaa (puolikas purkki)
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
1 kananmuna
1 dl siirappia
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
vajaa puolikas desilitra pellavansiemenrouhetta

Muussaa banaani kulhossa. Lisää rahka ja kananmuna, sekoita. Lisää sitten sokeri ja siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten nopeasti sekoittaen kaikki sekaisin - ei vaadi vatkaamista!

Paista voidellussa ja jauhotetussa leipävuoassa 175 asteessa noin 50 min - 1 tunti, anna jäähtyä.

Korianteriset broileritortillat

Joskus vaan tekee niin paljon mieli. Että on vaan pakko saada tehdä just tänään, niin pakko, että raahaudun kolmenkymmenen asteen helteessä illalla salilta suoraan citymarkettiin ruokaostoksille. Ihan vaan koska voi.

Torstainen arki-ilta, salin jälkeen kotiin ihan puhki, helle, kotonakin niin lämmin että marenki valmistuisi pöydällä. Ei edes ketään kaveria tulossa syömään - ei ehkä juuri se ajankohta, milloin tavallisesti haluaisin tehdä tortilloita. Mutta ketä varten sitten oikein laitan ruokaa? Jos en itselleni, niin kenelle? Jos haluan syödä yksin tortilloita torstaina, miksen voisi. Ja tällä kertaa en ostakaan sitä valmispussia tacomaustetta, vaan ostan pussillisen juustokuminaa ja maustan kanan itse. Ja ne teistä, jotka ette ole ikinä käyttäneet juustokuminaa itsessään, ette varmaan tiedä, miltä se tuoksuu tai maistuu - sillä ei ole mitään tekemistä tutun kuminan kanssa. Minäkään en tiennyt, mutta nyt tiedän: tiedättehän miltä tuoksuu tacomauste, kun sen pussin heittää jauhelihan tai kanan joukkoon? No, se tuoksuu juustokuminalta!

Ei ollut vaikeaa, ei mennyt kauaa, oli ihanaa. Chili, lime, korianteri ja valkosipuli kilpailevat tuoksuillaan juustokuminan kanssa. Lisukkeeksi raikasta salaattia, tuoreita kirsikkatomaatteja, nokare ihanan raikasta creme fraichea. Ja paljon korianteria.

Ja ainoa ongelma, minkä kohtaat, on se, että tortilla on liian täynnä mennäkseen kiinni.

Broileritäyte tortilloille:
400g maustaamattomia broilerisuikaleita
1 sipuli (2 salottisipulia)
2 valkosipulinkynttä
1/2 chilipalko
oliiviöljyä
n. 1,5 tl jauhettua juustokuminaa
n. 1,5 tl paprikajauhetta
suolaa ja pippuria
1 tlk tomaattipyrettä
noin 0,5 - 1 dl vettä

Ruskista ensin broilerisuikaleet öljytilkassa kypsiksi. Siirrä ne hetkeksi syrjään. Kuumenna pannussa vähän lisää öljyä ja kuullota sipulisilppua ja valkosipulisilppua sekä pieneksi pilkottua chiliä hetken aikaa. Lisää sitten juustokumina ja paprika, ja anna maustua hetken. Tässä vaiheessa voit joutua lisäämään hiukan öljyä, mikäli seos näyttää kuivalta - sen tulisi olla hiukan tahnamaista.

Lisää sitten broilerisuikaleet pannulle ja sekoita hyvin, jotta mausteet tarttuvat tasaisesti broileriin. Lisää joukkoon tomaattipyree ja ensin puoli desiä vettä, ja sekoita tahnaksi. Anna hautua hetken aikaa, ja lisää vettä tarvittaessa. Tarkista vielä maksu ja lisää tarpeen mukaan suolaa, pippuria, juustokuminaa tai paprikaa.

Lisäksi: 
Vihreää salaattia
Maissia
Kirsikkatomaatteja
Creme fraichea
Limetinlohkoja
Tuoretta korianteria
Avokadoa
Kevätsipulia (pilkottuna sekä vartta että sipuliosaa)
Tortillapohjia

Aseta kaikki tarjolle niin, että annokset voi koota lautaselle itse.  Paahdoin maissia ja kirsikkatomaattien puolikkaita grillivastuksen alla uunissa niin, että tomaatit pehmenivät ja maissi sai vähän väriä.

Kaikki vaan tortillan väliin ja toivo että se pysyy vielä kasassa. Mulla taisi olla naamalla enemmän kastiketta kuin lautasella, mutta hyvää se oli silti :)

Muhkeat mustikka-valkosuklaamuffinit

Mustikat. Miten niiden kypsyminen joka vuosi yllättää - nytkö niitä jo saa? Ei kun pakasterasiat esiin ja mökille poimimaan antioksidanttia purkkiin talven varalle. Muutama purkki on pakko käyttää heti uusien mustikoiden tultua piirakkaan, rahkan joukkoon, mustikkamaitoon ja tietenkin mustikkamuffineihin!

Kaurahiutaleet sopivat mielestäni todella hyvin mustikkaisiin leivonnaisiin ja niitä käytänkin usein. Myös valkosuklaa-mustikkayhdistelmä mielestäni toimii aina, siispä valkosuklaa löysi tiensä myös tähän taikinaan. Mustikat ovat tietenkin tuoreina aina parhaita, mutta pakastemustikat ajavat hyvin asian - niitä käytettäessä kannattaa vain olla tarkkana, että mustikat ovat vielä jäisiä taikinaan lisättäessä. Myös turhaa sekoittamista kannattaa välttää, pakastemustikat värjäävät taikinan todella helposti.

Mustikkamuffinit

125 g voita
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl jauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
2 dl mustikoita
130 g (Pandan levy) valkosuklaata paloina/rouheena

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen samalla vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe, kaurahiutaleet ja vaniljasokeri. Sekoita puulusikalla tai nuolijalla voi-sokeri-kananmunavaahtoon vuorotellen maitoa sekä jauhoseosta, sekoita mahdollisimman nopeasti tasaiseksi. Lisää mustikat ja paloiteltu valkosuklaa viimeisenä, ja sekoita vain sen verran, että ne ovat tasaisesti taikinassa.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kullanruskeita. Isoja muffineita taikinasta tulee noin 10 kpl.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4699383/?claim=kkxp5d5rmz7">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Nutella cupcaket

Vietin puolikasta nimpparia tuossa parisen viikkoa sitten (Marin päivä - tottakai aihetta juhlaan! :D) ja kutsuin kavereita kahville. Eikä mun luo tulla ikinä kahville ilman, että tarjolla on kunnon kahvipullaa. Tässä tapauksessa pullan virkaa toimitti Nutellasydämellä varustetut kuppikakut - eikä kukaan varmaankaan lähtenyt kotiin makeanhimoisena! Maku oli vähintäänkin yhtä makea kuin ulkonäkö, näitä kelpaisi tarjota paremmissakin kemuissa... 

Ohjeen löysin Simply Delicious -blogista, ja vähän muokaten siitä syntyi nämä Nutellaiset kuppikakut.

Kuppikakkutaikina:

120 g pehmeää voita

2,5 dl sokeria

2 kananmunaa

3,25 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1,25 dl maitoa

Nutellaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri erillisessä kulhossa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri hyvin vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vaahtoon hyvin vatkaten. Lisää sitten vuorotellen jauhoseosta ja maitoa taikinaan, älä enää vatkaa, vaan sekoita vaikka puulusikalla tai nuolijalla. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja jaa taikina vuokiin - täytä jokainen vuoka maksimissaan 3/4 -täyteen, ja paina nokare Nutellaa jokaisen cupcaken keskelle. Itse käytän paistamisessa muffinsipeltiä, jonka jokaiseen koloon asetan paperisen cupcakevuoan. Tällä tavoin kuppikakut säilyttävät hyvin muotonsa eivätkä leviä. Paista noin 20-25 minuuttia, kunnes kuppikakut ovat kypsiä ja kullanruskeita. 

Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Kuorrutus:

120 g pehmeää voita
noin 1 pkt tomusokeria
0,5 dl maitoa
(palanen vaniljatankoa)

Vatkaa pehmeä voi, maito ja noin puolet tomusokeripaketista sähkövatkaimella. Vatkata saa tässä vaiheessa ainakin muutaman minuutin, jotta kuorrutus saa hyvän ja kuohkean pohjan. Lisää tomusokeria pikkuhiljaa ja vatkaa koko ajan voimakkaasti - tomusokeria kannattaa lisätä niin kauan kunnes kuorrutus alkaa olla paksua, kuohkeaa ja sellaista, että se on helppoa pursottaa. Pursota haluamallasi tavalla jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele - karkit, kastikkeet, pähkinärouhe yms. ainakin sopii näiden kuppikakkujen koristeeksi! 

Caesar-salaatti

Klassinen caesar-salaatti on loppujen lopuksi aika yksinkertainen homma valmistaa. Eihän siinä ainesosiakaan ole kuin muutama - roomansalaattia, caesar-kastiketta, krutonkeja, parmesaania, itse laitoin vielä kanaa mukaan. Kaikki sekaisin, se on siinä. Mutta jujuna onkin se kastike: netti on erilaisia ohjeita pullollaan, ja itsekin olen useita kertoja sortunut kaupan valmiisiin kastikkeisiin. Mutta eihän mikään voita itse tehtyä soosia.

Tein itse kastikkeen täältä löytyvän ohjeen mukaan. Ja huikeetahan siitä tuli! Pari kunnon lusikallista kermaista kastiketta kulhon pohjalle, joukkoon roomansalaatin lehdet vähän pilkottuina, sekaan itsetehdyt krutongit (paahtoleivän viipaleita paloina paahdettuina oliiviöljyssä ja hippunen suolaa mausteena) sekä paljon parmesaanilastuja. Lihaksi sopii vaikkapa paistetut kanafileet, mausteeksi riittää suola ja pippuri. Yksinkertaista, mutta niin loistavaa.

Paistettua lohta, parsarisottoa ja rucolaa

Helatorstai, vapaapäivä keskellä viikkoa, oikein huutaa yhdessäoloa ystävien kanssa - ja mikä olisikaan parempi tapa viettää aikaa yhdessä kuin ruoanlaitto ja sitä seuraava ruokahetki!

Kevät ja ovella kolkutteleva kesä vaikuttaa ainakin itselläni siihen, minkä tyyppistä ruokaa tekee mieli. Parsaa, kevätsipulia, sitruunan raikkautta, yrttejä, kalaa. Kevään ja keäsn välimuoto lautasella: huikea yhdistelmä. Parsa upposi risoton joukkoon, sitruuna maustoi sekä kermaisen risoton että paistetun lohen. Raikkautta toi vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettu rucolasalaatti. Simppeliä, suussasulavaa, mahtavaa. Kun kulinaristiystävä ruokapöydässä sanoo, että tämä on parempaa kuin ravintolassa, sitä tietää onnistuneensa. Eikä muuten tähteitä jäänyt... :)

Näillä määrillä riitti kuudelle syöjälle

Parsarisotto

3 salottisipulia

2 valkosipulinkynttä

50g voita tai vajaa 1/2 dl oliiviöljyä

4dl risottoriisiä

lasillinen kuivaa valkoviiniä

litra kanalientä (vettä + 2 Fond-du-Chefiä)

1 sitruunan mehu

nippu vihreää parsaa, (kuorittuina) ja pilkottuina noin sentin paksuisiksi palasiksi

1 kevätsipulin vihreä varsi, pilkottuna

n. 100g parmesaania raastettuna 

Paistettu lohi

1kg lohta fileinä tai medaljongeina

paistamiseen rypsiöljyä

suolaa, pippuria

(tilliä)

Rucolasalaatti

paketillinen rucolaa

puolikkaan sitruunan mehu

kunnon loraus oliiviöljyä

suolaa, pippuria

Aloita parsarisotosta, paista lohet vasta kun risotto on melkein valmista. Silppua salottisipulit ja valkosipuli pieneksi. Tee ensin kattilaan kuuma kanaliemi, johon sekoitat sitruunamehun. Kuumenna sitten voi/öljy ja kiehauta sipulisilppu laakeassa kasarissa tai korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää riisi ja kuullota sipulia ja riisiä muutama minuutti, kunnes riisit alkavat muuttua kuultaviksi. Älä anna riisien ottaa itseensä väriä, kannattaa vaikka pitää levy vähän matalammalla lämmöllä vielä tässä vaiheessa, jotta riisi pysyy kauniin vaaleana. Lisää sitten valkoviini pannulle ja hämmennä puuhaarukalla, anna riisien imeä nestettä itseensä. Jos levy on vielä täydellä teholla, pienennä tässä vaiheessa ainakin puoleen, jotta risotto saa alkaa rauhassa kypsymään. Kun riisi on lähestulkoon imenyt kaiken viinin itseensä, ala lisäilemään kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan. Kermaisen ja pehmeän risoton salaisuus on siinä, että neste imeytyy pikkuhiljaa riisiin ja riisistä irtoaa tärkkelystä. Odottele siis jokaisen kauhallisen jälkeen hetki ja anna liemen imeytyä ennen uuden kauhallisen lisäystä. Sekoittele välillä puuhaarukalla. Jatka tätä kunnes kaikki neste on lisätty, tavallisesti risotto kypsyy noin 20 minuutissa. Kun riisi alkaa olemaan lähes kypsää mutta hieman kovaa vielä purtaessa, lisää parsat ja kevätsipulin varret. Niiden kypsymiseen menee vain muutama minuutti, anna hautua. 

Viimeistään siinä vaiheessa kun parsat lisätään risottoon, kannattaa alkaa paistamaan myös lohia. Kuumenna pannu kuumaksi ja siinä tilkka öljyä. Paista lohifileitä kummaltakin puolelta muutaman minuutin ajan riippuen fileiden paksuudesta, kunnes lohi on läpikoitaisin kypsää ja hailakan vaaleaa. mausta paistovaiheessa suolalla ja pippurilla sekä halutessasi sitruunamehulla sekä tillisilpulla. Anna risoton hautua lohien paistamisen ajan, ja kun lohet ovat valmiita, sekoita vielä viimeiseksi raastettu parmesaanijuusto risoton joukkoon. Juusto sulaa sinne nopeasti ja antaa viimeisen silauksen kermaisuutta ja makua.

Tarjoile paistettu lohi ja risotto raikkaan rucolasalaatin kanssa, ja ruokajuomaksi passaa risottoonkin käytetty valkoviini. Pöytään voi vielä kattaa parmesaaniraastetta, sitä voi jokainen halutessaan vielä lisätä risoton päälle.

Vihersmoothie

Luulin, ettei minusta olisi ikinä juomaan saatikka tekemään vihersmoothieita. Ajattelin, että ne ovat fitness-terveys-hörhöjen hommaa - kuka hullu nyt laittaisi salaattia pirtelöön?! Herkut herkkuina ja salaatit salaattina, joku maalaisjärki pidettäisiin sentään mukana tässä touhussa. Mutta kuinkas kävikään: kun viikon aloittaa maanantaina laivaristeilyllä, kroppa alkaa kaivata pientä puhdistusta, uutta energiaa ja voimaa varsinkin kun aurinko taas herättelee sekä mieltä että kehoa talviunelta. Perjantai-illan kruunasikin sitten lehtikaali-papu-lohi-avokadosalaatti, pinaattipirtelö sekä Cosmon miespaneeli - bueno!

Näitä ohjeita kun googlaili, vastaan tuli mitä erilaisempia ja monipuolisia reseptejä. Aineita oli joka lähtöön - sinne tehosekoittimeen voi tosiaan laittaa melkeimpä mitä vaan. Meidän kokeilumme ei varsinaisesti ole mikään detox-smoothie, vaikka pinaatti puhdistaakin tehokkaasti maksaa kuonasta, vaan enemmänkin voimaa, vitamiineja, energiaa ja kivennäisaineita antava boosti. Koska kaapista ei sen enempää löydy minkäännäköisiä superfoodeja (spiruliinaa, kookosöljyä, kookosvettä, maca-jauheita tai muutakaan), teimme tämän ihan tavallisista raaka-aineista. 

Ohje on simppeli (2:lle):

3/4 kurkku, kuorittuna ja pilkottuna

2 pientä punaista omenaa, kuorittuina ja lohkoina

noin 2-3 dl pakastemangokuutioita, vähän sulatettuna

noin 100g pakastepinaattia, myös hiukan sulatettuina

1 limen mehu

vettä sen verran, että koostumus on hyvä

Kaikki tehosekoittimeen, ja anna surruttaa kunnes muistuttaa pirtelöä. Laseihin ja nauti :) 

Tässä vielä vähän ainesten terveysvaikutuksista:

Kurkku

-vähäkalorinen ja se sisältää paljon vettä

-hyvä C-vitamiinin ja folasiinin lähde

-sisältää myös sinkkiä, magnesiumia ja rautaa 

-kurkulla oletetaan olevan diureettisia, puhdistavia ja rauhoittavia ominaisuuksia.

Omena

-sisältää runsaasti kuituja (noin 4g/omena) ja antioksidantteja

Mango

-Sisältää runsaasti kuituja sekä A-, C- ja B6-vitamiinia

-sisältää mm. syöpää ehkäiseviä antioksidantteja 

-parantaa aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta

Pinaatti

-runsaasti hyviä omega3-rasvoja

-sisältää paljon kaliumia ja magnesiumia

-pinaatin A- ja K-vitamiinit pitävät näön hyvänä ja kolesterolin kurissa

Ja jotta ei menisi liian vakavaksi, lupaan että seuraava postaus on jotain aivan överiherkkua... :)

Superfoodia salaatissa - lehtikaali-avokado-kanasalaatti

Olen viime aikoina lueskellut enemmän ja enemmän erilaisia terveysruokablogeja ja fitness-blogeja, osittain ajatuksissa omankin ruokavalion "siivous" ja samalla monipuolistaminen. Treenaaminen, koulu, työt ja ylipäätään oleskelu sujuu paljon paremmin, kun syö hyvin - terveellinen ja puhdas perusruoka on avain kaikkeen jaksamiseen. Uusin löytöni on lehtikaali: tämä supervihannes, kaalin ja salaatin välimuoto, ei ehkä ensimmäisenä houkuttele sittarin hyllyltä ulkonäkönsä puolesta nappaamaan sitä ostoskoriin, eikä mairittelevalta kuulosta usein lehtikaalia kuvaamaan käytetty adjektiivi kitkerä. Tässä kohtaa kuitenkin kehotan nielemään pelkonne ja kokeilemaan lehtikaalia kokkailuissa - sitä voi paistaa vokkien joukossa, soseuttaa smoothieihin tai höyryttää lisukkeeksi. Tai sitten kuten minä tein - suoraan raakana salaattiin, jolloin saa varmasti kaikki hyödylliset ravintoaineet!

Lehtikaali on vahva, roteva ja ronski. Se sopii salaatteihin pieneksi silputtuna, mielellään "marinoituna" tunnin verran ensin esimerkiksi sitruuna-oliiviöljy-hunajakastikkeessa, jolloin maku hieman pehmenee ja sitruunan happamuus yltää peittoamaan kitkeryyden. Lehtikaalin kanssa sopivat myös muut vahvat maut - itse käytin tässä fetaa ja omenoita. Lehtikaalia oli useissa resepteissä käytetty aasialaistyyppisissä mausteissa ruoissa - sitä täytyy kokeilla seuraavaksi! 

Lehtikaalin ravintoarvoista vielä sen verran, että se sisältää runsaasti proteiinia, kuituja, rautaa, kaliumia, kalsiumia, C-vitamiinia, K-vitamiinia, A-vitamiineja, antioksidantteja, valkuaisaineita... ja voittaa ravintoarvoillaan mennen tullen monet tutut vihannekst ja kasvikset. Oikeasti, maistuu myös hyvältä! Tästä tykkään, helppo tapa lisätä ruokaan ravinteita, jes! 

Supersalaatti (1-2 annosta)

3-4 lehteä lehtikaalia

1 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl sitruunamehua

1 tl hunajaa

ripaus suolaa

kanafileitä

1/2 omena

1 avokado

kourallinen kirsikkatomaatteja

(2 rkl siemeniä, esim. kurpitsan tai auringonkukan)

palanen fetaa, maun mukaan

vihersalaattia kouralliset lautasen pohjalle

Pese lehtikaalin lehdet huolella ja kuivata talouspaerin päällä. Sekoita kastikkeen aineet kulhossa. Poista lehtikaalin lehdistä keskeltä lehtiruoti pois ja silppua lehdet pieneksi silpuksi. Sekoita kastikeeseen ja anna marinoitua noin tunnin ajan. Paista kanat pakkauksen ohjeen mukaan, mausta suolalla ja pippurilla. 

Itse käytin salaatin pohjana hiukan tavallista salaattia, asettele se lautaselle. Lohko omenat ohuiksi lohkoiksi, samoin lohko avokado ja puolita kirsikkatomaatit. Nostele salaattiainekset, ensin lehtikaali ja sitten loput päälle. Omenalohkot lisäävät rapsakkuutta, avokado pehmeyttä ja lehtikaalin joukossa oleva kastike makua. Murusta feta päälle (määrä ihan maun mukaan, ei kannata kuitenkaan vetää övereitä tässä, muuten ei maistu muu kuin feta :D), ja lopuksi kana. Siemenet joukossa paitsi nostavat salaatin ravintoarvoja entisestään, myös lisäävät tekstuuria. 

Syö jo! 

Laskiaisen mausteinen kananuudelikeitto

Ystävien kanssa juhlimme pikkulaskiaista jo viime viikolla ja pulkkamäestä palattuamme teimme tätä ihanan tuoksuvaa ja lämmittävää kanakeittoa. Chilin, inkiväärin ja korianterin tuoksut täyttävät keittiön alta aikayksikön ja kuuma liemi lämmittää kohmeisia varpaita myöten varmasti koko kropan. Kaiken lisäksi keitto on oikein terveellistä: olen koko ajan enemmissä määrin kiinnostunut terveellisestä ja puhtaasta ruoasta, ja tämä keitto sopii tuohon kehykseen kuin nakutettu - viimeksi tänään intouduin taas ystäväni kanssa juttelemaan ruoka- ja ravintofilosofioistamme ja tajusin, että oikeastaan kaikkein terveellisintä on syödä oikeaa ja puhdasta ruokaa kunnon raaka-aineista. Lisäksi valkosipuli, chili ja inkivääri ovat oikeita luonnon terveystuotteita ja pitävät varmasti kaikenmaailman pöpöt ja flunssat loitolla. Broileri tuo keittoon proteiinia, porkkana ja valkosipuli vitamiineja ja nuudelit hiilihydraatteja juuri sopivassa suhteessa antaen energiaa päivän touhuihin. Ja nälkä lähtee varmasti!

Aasialaistyyppinen keitto on nopea tehdä ja yhdestä annoksesta riittää noin neljälle syöjälle. Alunperin ystäväni oli ottanut ohjeen Pastanjauhantaa-blogista, tämä ohje on oma muokkaukseni siitä. 

Ainekset:

300g maustamatonta kanaa suikaleina

oliiviöljyä

5 porkkanaa

2 valkosipulinkynttä

n.3 sentin pala inkivääriä

1 chili

1 fond du chef -kanaliemitiiviste ja reilu litra vettä

TAI

reilu litra kanalientä

1,5tl suolaa

pippuria

3 kiekkoa nuudeleita (itse käytin riisinuudeleita)

ruukullinen korianteria

Paista kanasuikaleet pienessä öljytilkassa ja nosta sivuun odottamaan. Suikaloi porkkanat ohuehkoiksi suikaleiksi ja silpu valkosipulinkynsi. Valkosipulin kynsiä ei muuten kannata ikinä puristaa, vaan murskata ensin veitsen lappeella ja pilkkoa sitten pieneksi - näin vältyt kitkerältä valkosipulin maulta! Halkaise chili pitkittäin ja poista siemenet sisältä, silppua chili sen jälkeen. Kuori inkivääri ja raasta se. Kuumenna pannulla öljyä ja kuullota porkkanasuikaleita, valkosipulia, chiliä ja inkivääriä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten vesi ja kanafondi tai valmis kanaliemi. Anna kiehua hiljalleen kunnes porkkanat kypsyvät.

Kun porkkanat ovat melkein kypsiä, lisää kanat ja nuudelit sekä mausta suolalla. Tarkista tässä vaiheessa maku ja nesteen määrä - nestettä voi lisätä jonkun verran, jos näyttää, että nuudelit vievät kaiken nesteen keitosta. Anna poreilla kunnes nuudelit ovat pehmeitä, ja nosta kattila pois liedeltä. Silppua korianteri ja lisää keiton joukkoon. 

Tarjoile kuumana lämmikkeenä talvisena päivänä ja tee makumatka aasiaan...

Huikea uunissa paistettu kokonainen kana timjamilla, sitruunalla ja valkosipulilla maustettuna

Olen koko pienen ikäni lukenut Jamie Oliverin keittokirjoja ja haaveillut kaikista ihanista herkuista, joita kirjojen sivut ovat pullollaan. Yksin asuvana opiskelijana sitä kuitenkin harvemmin itselleen kokkailee mitään kauhean erikoista tai erilaista. Onnekseni minulla on monta ihanaa (ja nälkäistä) ystävää, jotka kyllä tulevat kun ruokakello soi - niinpä Annan kanssa loppiaisena kutsuttiin pöytä täyteen kavereita nauttimaan rustiikkisesta loppiaisillallisesta. Pöytään nostettiin kokonaisena paistetut kaksi kanaa, hunajaiset maalaisuunijuurekset sekä jälkiruoaksi sitruunainen mantelitorttu. Vaikka itse sanonkin, niin hyvää oli!

Tässä ajattelin nyt jakaa meidän tapamme tehdä tämä eeppinen uunissa paistettu kokonainen kana. Meillekin kyseinen kerta oli ensimmäinen, ja vaikka epäiletkin ehkä omaa osaamistasi, niin huolet pois ja kanaa ostamaan! 

Kokonaisena paistettu kana à Anna&Ekku:

3-4:lle

1 pakastettu kokonainen kana
1 sitruuna
kourallinen timjaminoksia
1 valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 rkl hunajaa

Anna kanan sulaa pakkauksen ohjeen mukaan, huoneenlämmössä noin 20 tuntia.  Lämmitä uuni 225°C.

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta noin puolet sen kuoresta. Pilko kolme valkosipulinkynttä pieneksi silpuksi ja sekoita raastetusta sitruunankuoresta, valkosipulista, hunajasta ja öljystä mausteseos. Lisää lehdet muutamasta timjaminoksasta, mausta suolalla ja pippurilla.

Irroita varovasti kanan nahka sen alla olevasta lihasta, varo rikkomasta nahkaa näin tehdessäsi, sillä nahka suojaa mausteiden pysymistä lihan pinnalla ja mehevöittää samalla lihan. Suolaa kana ja hiero mausteöljyä nahan ja lihan väliin.

Kuori loput valkosipulinkynnet ja lohko sitruuna neljään osaan. Työnnä sitruunalohkot, valkosipulinkynnet ja timjaminoksat kanan peräaukosta sisään ja aseta kana uunivuokaan tai pellille.

Paista kanaa ensin 225 asteessa noin 15 minuuttia ja vähennä sitten lämpöä 200 asteeseen. Jatka paistamista noin tunti, valellen välillä kanaa vuokaan valuneilla nesteillä. Voit kokeilla kanan kypsyyttä leikkaamalla viiltoja kanan lihaan - jos sieltä valuva neste on kirkasta ja liha irtoaa helposti luista, on kana kypsää. Ota kana pois uunista ja peitä foliolla, anna hetken hautua folion alla. Tarjoile esim uunijuuresten kanssa.

P.s. Jos epäilet omia kykyjäsi leikata valmis paistettu kana, hae googlesta hakusanoilla "how to carve a roast chicken". Tuloksena tulleiden videioiden avulla me ensikertalaisetkin onnistuimme kanan paistossa :) Ja kaverit kiittää!

Chili con carne

Tulinen ja mausteinen chili con carne on siitä helppo ruoka, että siitä on versioita varmasti yhtä monta kuin tekijöitäkin. Ainesten määrät, ja oikeastaan aineet itsekin, voi soveltaa sillä periaatteella mitä nyt sattuu olemaan kotona, ja useimmiten kaapista löytyykin perusaineet chili con carneen. Perusaineena on tietenkin chili ja liha ihan jo nimensä perusteella, höystettynä sipulilla, mausteilla ja tomaatilla. Perinteisesti chili con carneen kuuluvat myös punaiset kidney-pavut, jotka tuovat sekä makuun että tekstuuriin kivasti sellaista maanläheisyyttä, earthiness niinkuin enkuksi sanottaisiin.

Chili con carne

noin 400 grammaa naudan jauhelihaa
2 sipulia
2-3 kynttä valkosipulia
öljyä kuullottamiseen
2 isohkoa punaista chilipalkoa
500gr tomaattimurskaa
2 pientä säilyketölkkiä tomaattipyreetä
1 tlk kidneypapuja
suolaa
pippuria
yrttejä/yrttisekoitusta

tarjoiluun riisiä ja salaattia (ja ranskankermaa)

Silpu sipulit ja valkosipulit pieneksi silpuksi. Halkaise chilit pitkittäissuunnassa kahtia ja poista siemenet (siemenet ovat chilissä sitä kaikkein tulisinta osaa - voit jättää hiukan siemeniä tuomaan makua mutta suosittelen että suurimman osan otat suosiolla pois). Silpu myös chili pieniksi paloiksi. Muista olla varovainen chiliä käsitellessä, en suosittele ainakaan hieromaan silmiä chilin käsittelyn jälkeen! Kuullota sipulia, valkosipulia ja chiliä pannulla öljyssä ensin pari minuuttia ja lisää sitten jauheliha. Anna lihan ruskistua ja mausta sitten hiukan suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska ja sose, sekoita kunnolla ja anna poreilla hiljalleen miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Jos käytät kuivattuja yrttejä, ne kannattaa myös lisätä tomaattien kanssa, jolloin ne ehtivät antaa makua ruokaan. Valuta kidneypavut ja lisää ne joukkoon. Tarkista sitten maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Tarjoile keitetyn riisin, salaatin ja ranskankerman kanssa.

Maailman helpoin omenakakku

Syksyisen omenatarharaidauksen tuloksena saadut ja pakastetut omenalohkot saivat tänään kyytiä, kun tammikuisen pakkasillan lämmittäjäksi synty näppärä omenakakku - ihan hetkessä, vannon. Tämä on ehkä helpoin kakku ikinä, aineksetkin löytyy tusinatallaajalta usein valmiina kaapista. Sovelsin ohjetta vähän maku.fi -nettisivuilta muokaten, mutta kaikessa simppeliydessään ohje on kyllä aikamoista peruskauraa. Omena siis käteen ja vatkain toiseen, tämä onnistuu kaikilta! 

Omenakakku

2 munaa

1,5 dl sokeria

1 kukkurallinen tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

3/4 tl kanelia

100 g voita (50 g sulatettuna ja 50 g ohuina lastuina)

1 rkl fariinisokeria (tai tavallista sokeria/kidesokeria/muscovadosokeria...)

1-2 omenaa lohkoina

Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja voitele vuoan reunat kevyesti. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat, sokeri, vaniljasokeri ja suola vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Sulata samaan aikaan puolet eli 50 grammaa voista. Sekoita jauhot, kaneli ja leivinjauhe keskenään ja lisää munasokerivaahtoon. Lisää viimeiseksi sulanut voi ja sekoita varovaisesti tasaiseksi, älä riko kuohkeaa vaahtoa! Levitä taikina irtopohjavuokaan. Lado omenaviipaleet nätisti taikinan päälle (itse painan niitä vähän syvemmällekin välillä taikinaan). Ripottele päälle fariinisokeri ja asettele voilastut tasaisesti omenien päälle. Ne sulavat uunissa ja yhdessä fariinisokerin kanssa karamellisoivat omenia. Paista noin 30 minuuttia, tai kunnes tikulla kokeiltaessa kakku on kypsää. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa. 

Amerikkalainen omenapiirakka

Omenateema jatkuu niin täällä blogissa kuin kotonakin, sunnuntaina omenat päätyivät muun muassa piirakkaan, muffineihin, rahkan joukkoon, soseeksi sekä paloiksi pakastimeen talvea varten. Olen aina halunnut kokeilla perinteisen jenkkityylisen apple pien tekemistä - rapea pohja ja kansi, välissä kypsäksi paistetut omenalohkot vähän karamellisoituneena ja mausteisina. Ulkoisesti ainakin piirakka oli melkoisen kuvauksellinen, ja makukin ihan hipoi täydellisyyttä ainakin näin omenapiirakoiden maailmassa! Ohje menee ehdottomasti talteen :) Plussana myös se, että tähän sai upotettua kivasti varmaan noin 6-8 omenaa (litran verran paloja)...

Taikina (pohja ja kansi):

4,5dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

150gr voita

0,5 dl vettä

Sekoita vehnäjauhot ja sokeri kulhossa. Lisää mahdollisimman kylmä voi kuutioituna jauhoseoksen joukkoon, ja nypi voi murumaiseksi seokseksi jauho-sokerin joukkoon. Lisää viimeisenä kylmä vesi ja muovaa nopeasti kiinetäksi taikinaksi. Laita lepäämään jääkaappiin noin tunniksi. 

Täyte

noin litra paloiteltuja omenoita

reilu 1 dl sokeria

reilu 1 dl fariinisokeria

50 gr voita pieninä kuutioina

puolikkaan sitruunan mehu 

3 rkl vehnäjauhoja

(pieni oksa rosmariinia)

hyppysellinen kanelia

Sekoita täytteen aineet keskenään isossa kulhossa. 

Jaa pohjataikina kahteen osaan (pohja ja kansi). Kauli toinen osa noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja nosta varoivaisesti kevyesti voideltuun piirakkavuokaan. Painele taikinalevy vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle. Kauli myös taikinan toinen osa kanneksi omenoiden päälle. Tämän osan nostaminen siististi omenatäytteen päälle onnistui itseltäni siten, että jauhotin kaulitun taikinalevyn hyvin ja kieputin sen kaupimen ympärille. Kaulimen päältä rullasin taikinan "auki" omenoiden päälle - tämä estää taikinan repeilyn ja venymisen. Siisti ylimääräiset taikinat reunoilta. Näistä ylimääräisistä taikinapaloista voi muotoilla vaikka koristeita, esimerkiksi lehden mallisia kuvioita, ja kiinnittää ne vedellä taikinakuoren päälle. Voitele kevyesti kananmunalla, ja ripottele vähän sokeria pinnalle. Tee vielä muutama pisto veitsellä taikinakuoreen, jotta ylimääräinen höyry pääsee ulos eikä tee kupruja taikinaan. 

Paista piirakkaa 200 asteessa noin 50 minuuttia. 

Anna jäähtyä hetken ja tarjoile vaniljajätskin tai -kastikkeen kanssa. 

Syksyn sadon omenapiirakka

Syksyinen iltapäivä oikein vaati tänään pientä ulkoilua ja me ystäväni Annan kanssa käytettiin tilaisuus hyödyksi ja lähdimme omena-apajille. Ja ah mikä määrä omenoita! Pyöreitä, täydellisiä, rapsakoita makeita omenoita oksat notkallaan, ja niitä me siellä poimittiin tyylilajina lähinnä "ravistan oksaa niin kaikki omenat tippuvat kaverin päähän"... Lopputuloksena oli autot takakoppa täynnä omenoita, ja pakko oli aloittaa tekemällä ihan se perinteistä perinteisin pellillinen omenapiirakkaa. Vielä löytyy omenoita jokunen kassillinen joten jos tiedät jonkun hyvän idean/reseptin, mitä niistä voisi tehdä, kommentoi alas! 

Pohja

4 munaa

3 dl sokeria

150gr voita

2 tl leivinjauhetta

1,5 tl kanelia

5dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

4-6 omenaa lohkoina

Kauramuru

4 dl kaurahiutaleita

1,5 dl sokeria

100gr voita sulatettuna

2 rkl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen ja vuoraa uunipelli leivinpaperilla. Sulata voi ja anna jäähtyä, sekoita sillä välin kuivat aineet sekaisin pienemmässä kulhossa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahdon tulee olla paksua ja vaaleaa, liika vatkaus ei koskaan ainakaan pahenna tilannetta! Lisää muna-sokeri-vaahtoon sulatettu voi. Sekoita joukkoon kuivat aineet ja mato vuorotellen. Tässä vaiheessa kannattaa sekoitella esim. nuolijalla suhteellisen varovaisesti, ethän halua lätistää huolella tekemääsi muna-sokeri-vaahtoa! 

Kaada taikina uunipellille ja lado omenalohkot taikinan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele omenien päälle pari teelusikallista kanelia.

Sekoita kauramuruseoksen aineet yhteen ja levitä omenalohkojen päälle.

Paista 20-25 minuuttia uunin keskitasolla.

Tarjoile esimerkiksi vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. 

Rustiikit burgerit

Nämä burgerit vievät ajatukset viime kesään - jostain syystä viime kesänä tuli tehtyä burgereita monen monta kertaa, aina yhtä rustiikkisesti itse tuoreista raaka-aineista. Kun hampurilaiset tekee itse alusta lähtien, ei lopputulos voisi olla enää kauempana Mäkkärin tai Hesen kumisista ja kuivista pullista - ja mikä parempaa, burgereita on mahtava tehdä yhdessä kavereiden kanssa vaikka vähän isompikin satsi kerralla! Kaikkein parasta olisi tietysti rantamaisemamiljöö ja grilli kuumana, mutta hätätilanteessa onnistuu myös pannulla :)

Tämän rustiikkisemmaksi burgerit eivät enää tule! 

Hampurilaispihvit (6-8 kpl)

400 gr naudan (paisti)jauhelihaa

1 pieni sipuli 

2 kynttä valkosipulia

1 kananmuna

suolaa ja pippuria

Pilko sipulit ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki aineet keskenään ja mausta hyvin suolalla ja pippurilla. Muotoile kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä pihvejä jakamalla taikina ensin kuuteen tai kahdeksaan osaan, pyörittämällä sitten palloiksi ja taputtamalla jokaisen pallon litteäksi pihviksi. Tässä vaiheessa pihvit saavat olla todella litteitä, sillä paistaessa ne menevät kokoon ja paksenevat. 

Grillaa tai paista pihvejä pannulla muutamia minuutteja molemmilta puolilta, kunnes ne ovat tasaisesti kypsiä. Naudanlihapihvit voi halutessaan jättää keskeltä punertaviksikin. 

Muut tykötarpeet esim: 

Sämpylöitä

Pekonia

Salaattia

Suolakurkkua

Punasipulia viipaloituna ohuiksi renkaiksi

Tomaattia

Cheddar-juustoa

Ketsuppia, sinappia, majoneesia...

Guacamolea

Tykkään itse eniten kotitekoisista tai sitten vaihtoehtoisesti kaupasta ostetuista täysjyväsämpylöistä, niissä on enemmän makua kuin valkoisissa pullaleivissä. Muut täytteet ovatkin sitten ihan makuasia - itse olen kokeillut hampparin välissä ainakin ananasta, punajuurta, halloumia, sinihomejuustoa... Viimeisin hullaantumiseni on kuitenkin guacamole - teen sen yleensä itse simppelillä tavalla muussaamalla yhteen yhden avokadon, valkosipulinkynnen, palasen chiliä ja maustamalla seoksen limettimehulla ja suolalla. Avokado sopii mielestäni ihanasti kastikkeeksi hampurilaisen väliin - ja on vielä terveellistäkin! Win-win :) 

Porkkanacupcaket

Koska rakastan porkkanakakkua, ajattelin kokeilla soveltaa samaa ideaa myös kuppikakkuihin. Hain ohjetta vähän sieltä täältä ja sitten lopulta vähän sovelsin muutamaa eri ohjetta. Lopputulos oli kuitenkin ulkonäöstähuolimatta hiukan pettymys - ei se suoranaisesti pahaa ollut mutta jäi kyllä kauas porkkanakakulle tyypillisestä kosteasta mehevyydestä. Ehkä nämä oli liian kauan uunissa, tai sitten sitä porkkanaa olisi vain saanut olla paljon enemmän kosteuttamassa taikinaa. Kävipä mielessä lisätä myös purkillinen ananasmurskaa - se varmaankin olisi tuonut taikinaan sitä kaipaamaani kosteutta. Hyväähän se oli muutenkin, porkkanan, kanelin ja tuorejuustokuorrutteen liitto on vain niin taivaallinen !

Ja vihdoin, VIHDOIN, löysin sen täydellisen koostumuksen kuorrutteelle! Jes, eipä ollut turha sotkea keittiötä tämän takia!

Mutta tässä siis resepti, vaikka ehkä ensi kerralla kokeilen tehdä taikinan suosiolla vaan porkkanakakun ohjeella, löytyy esim. täältä.

Kuppikakut: 

100gr voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
(ripaus suolaa jos käytit margariinia)
4 dl porkkanaraastetta (noin 3-4 porkkanaa, riippuen koosta)

Kuorrutus:

80gr voita
200gr (1 pkt) maustamatonta tuorejuustoa
500gr (1 pkt) tomusokeria
mehu yhdestä limetistä

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksi kerallaan samalla vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja sekoita ne taikinaan nuolijalla. Lisää lopuksi porkkanaraaste. (Tässä vaiheessa se ananasmurskapurkki olisi voinut olla passeli.)
Täytä muffinivuoat noin 2/3 taikinalla, ja paista 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia (itse paistoin 25 min ja tuli vähän liian kypsää...).

Anna kakkujen jäähtyä kunnolla ennen kuorrutteen levittämistä. Voit tehdä kuorrutteen kuitenkin jo etukäteen ja pitää sitä vaikka jääkaapissa. Vatkaa huoneenlämpöinen ja pehmeä voi sekä noin kolmasosa tomusokerista isossa kulhossa murumaiseksi seokseksi. Lisää tomusokeria vähän kerrallaan, ja vatkaa samalla. Kun suurin osa tomusokerista on voin joukossa, vatkaa sekaan tuorejuusto sekä limetin mehu. Lisää viimeiseksi tomusokeria vielä niin, että seoksesta tulee paksua ja pursotettavaa. Pursota haluamallasi tavalla kuppikakkujen päälle ja koristele - itse koristelin paahdetuilla mantelilastuilla ja sitruunamelissan lehdillä.

Kesäillan mustikkapiirakka

Mustikkapiirakka on kesän yksi ehdottomimmista herkuista. Mikään ei ole ihanampaa kuin kauniina sunnuntai-päivänä laittaa saappat jalkaan, mennä metsään kipon kanssa ja poimia pulleita, makeita mustikoita mustikkapiirakkaa varten! Mustikkapiirakka on täydellinen jälkkäri mihin tahansa kesäjuhlaan tai arkeenkin, kavereiden kanssa nautittuna tietenkin parasta :)

Ohjeen olen koonnut vähän sieltä täältä. Musta on tullut hiukan huolimaton leipuri viime aikoina - olen hiukan laiskasti katsellut mitään ohjeita ja päätynyt aina vähän heittämään aineita miten sattuu. Tällä kertaa onni oli puolellani ja piirakka onnistui yli odotusten; viime kerralla en ollut yhtä onnekas...

Mustikkapiirakka

150gr voita/margariinia
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
1,5 dl kaurahiutaleita
n. 2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

1 prk kermaviiliä
1/2 prk maitorahkaa
1 kananmuna
puristus sitruunasta (noin 2-3 rkl sitruunamehua)
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

mustikoita

Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi, suosittelen sähkövatkainta. Lisää kananmuna ja vatkaa se nopeasti joukkoon. Lisää kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja suola. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina jauhotetuin sormin vuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti. Tee seuraavaksi täyte sekoittamalla kaikki aineet keskenään (mustikoita lukuunottamatta). Levitä mustikat tasaiseksi kerrokseksi taikinapohjan päälle. Kaada täyte varovasti mustikoiden päälle siten, että se leviää tasaisesti mustikoiden päälle. Paista piirakkaa noin 45 minuuttia (tai kunnes reunat ovat kauniin ruskeita ja täyte hyytynyt keskeltä). Täyte saattaa hytkyä vielä hiukan kun sen ottaa uunista, mutta hyytyy vielä jäähtyessään.

Parasta tarjoiltuna hiukan haaleana vaniljajäätelön kera.

Lohikeitto kuin kesäpäivä

Tämä keitto on kuin tehty syötäväksi laiturilla tai rantakivillä istuskellen ja kuunnellen vuoroin veden liplatusta ja lokkien kiljuntaa. Suola tuoksuu mereltä, pieni tuulenvire heilauttaa hiuksia ja varpaat saavat kastua vedessä ilta-auringon loisteessa... Kuvitella saa, vaikka olenkin loukussa Turun keskustassa pikku yksiössäni, kuunnellen ohi pörhältäviä autoja. Ainakin se aurinko paistaa vielä parvekkeelle, jos ei muuta <3

Lohikeitto on niin yksinkertainen. Puhtaita makuja, mausteet minimissä, silti makuelämys on uskomaton. Näin kesällä on ihana hyödyntää tuoreita vihanneksia ja juureksia - uudet perunat, tuore kesäsipuli varsineen, porkkana... tarviiko sanoa muuta? Helppoa kuin heinänteko ja maistuvaa kuin kesäpäivä.

Perinteinen lohikeitto (resepti muokattu, alkuperäinen maku.fi):

Pari kourallista uusia perunoita (10-12 riippuen perunoiden koosta, jos saat ihan pieniä niin viisitoistakaan ei ole liikaa)
3 pientä porkkanaa
2 kesäsipulia varsineen
n. 400 gr lohta fileenä, ruodoton
8 dl vettä
2 dl ruokakermaa
muutama kokonainen mustapippuri
1 laakerinlehti
1,5-2 dl suolaa
tilliä silputtuna

Pese uudet perunat ja porkkanat. Kuoret saa jättää paikoilleen tai pestä pois. Laita vesi kattilaan kiehumaan, ja pilko sillä välin sipuli, porkkanat ja perunat paloiksi. Lisää porkkanapalat ja sipulisilppu kiehuvaan veteen, lisää myös noin teelusikallinen suolaa, pippurit sekä laakerinlehti. Anna kiehua 5 minuuttia, ja lisää sitten perunat. Keitä hiljalleen kymmenisen minuuttia ja pilko lohi isohkoiksi paloiksi (poista myös nahka lohifileestä). Lisää kerma, pilkotut sipulinvarret, puolikas teelusikallinen suolaa sekä lohipalat, ja anna kiehua miedolla lämmöllä 5 minuuttia, kunnes perunat ja lohi ovat kypsiä. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa. Mausta vielä lopuksi tillisilpulla ja tarjoa ruisleivän kanssa.

Ohjeesta tulee noin neljälle. Syö ja kuvittele itsesi rantakallioille...