Moussaka eli munakoiso-jauhelihavuoka

 

Moussaka on yksi suosikkiruoistani. Se on helppo, joskin aikaa vievä, mutta maistuu taivaalliselta. Se on kreikkalaninen vastine kaikille tutulle lasagnelle, ilman pastaa ja juustokastiketta. Itse tykkään juuri siitä, että siinä ei ole pastaa - olo on ehkä vähän "kevyempi" ja ruoka laskeutuu nopeammin. Feta on pikantti lisä, josta itse ainakin tykkään. Jos feta ei kuulu omien feivörittien joukkoon, niin sen voi suosiolla jättää pois! 

Kaiken lisäksi kerralla tulee isompi satsi, josta ainakin näin opiskelijalle riittää helposti useammaksi päiväksi :)

Moussaka

1 keskikokoinen munakoiso (valitse kiinteä yksilö)

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

oliiviöljyä

400 g paistijauhelihaa (naudan)

1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa

1 pieni tlk tomaattisosetta

loraus punaviiniä (voi korvata vedellä)

yrttimaustetta (kuivattua basilikaa, oreganoa, timjamia...)

suolaa ja pippuria 

150 g Apetina Classic fetaa

1 prk ruokakermaa

Laita uunilämpeämään 175-200 asteeseen ja voitele uunivuoka. Huuhdo munakoiso ja leikkaa se muutaman millin kokoisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele niiden päälle reilusti suolaa. Suola saa munakoisoviipaleet "itkemään": hetken päästä nimittäin huomaat, että pieniä vesipisaroita alkaa ilmestyä viipaleiden pinnalle. Itkettäminen vähentää munakoisojen kitkeryyttä ja samalla antaa makua muuten niin mauttomalle vihannekselle. 

itkevät munakoisot

Sillä välin, kun munakoisot itkevät, tee jauhelihakastike. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuumenna öljy paistinpannulla. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä hetki. Lisää sitten jauheliha ja ruskista se. Lisää tomaattimurska ja -sose, sekoita kunnolla. Lisää kastikkeeseen punaviini tai vesi (itse laitoin molempia, noin 3/4 dl punkkua ja vettä sen verran, että koostumus oli kivan kastikemainen). Mausta yrttimausteella ja suolalla ja pippurilla, anna hautua hetken. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. 

Kokoa moussaka uunivuokaan siten, että lado päällekkäin kerroksia munakoisoa, kastiketta ja fetaa. Huuhtele tai pyyhi munakoisot hyvin suolasta ennen niiden asettamista vuokaan. Tee kerroksia 2-3 riippuen ainesten määrästä, ja lopeta kerrostaminen jauhelihakastikkeeseen (ja fetaan). Kaada kerma tasaisesti päälle ja huljuttele vuokaa niin että kerma valuu tasaisesti joka paikkaan. Paista noin 1 tunti, tai kunnes munakoisot ovat pehmenneitä. Liika paistaminenkaan ei haittaa, joten parempi paistaa liian kauan kuin liian vähän. 

Tulinen kookos-bataattikeitto

 

Bataattikeitto on ehkä yksi maailman helpoimmista ruoista, jotka onnistuvat kuitenkin maistumaan täydellisesti eri makujen täydelliseltä yhdistelmältä. Chilin tulisuus, bataatin makeus, kookoksen kermaisuus ja vielä pikkuisen makeaa happamuutta limetistä - what else do you need? Tietenkin tämä olisi parempaa jossain Väli-Amerikan tai Karibian rannoilla, minne keiton maut vievät, mutta kelpoista ihan näin koti-Suomessakin paremman puutteessa!

Kookos-bataattikeitto

Puolikas punainen chili (poista siemenet)

2 valkosipulinkynttä

1 sipuli

1 iso bataatti (omani painoi noin 460 g)

 3 dl vettä

1 Knorr kasvis Fond du chef

400 g kookosmaitoa

suolaa ja pippuria maun mukaan

Laita vesi ja kookosmaito kattilaan lämpeämään ja lisää Fond du chef (tai liemikuutio, sekin käy). Pilko valkosipulinkynnet, sipuli, chili ja bataatti paloiksi sillä aikaa, kun odottelet liemen kiehumista. Laita kasvikset kiehimaan kookosmaito-kasvisliemeen, ja keittele niin kauan, kunnes bataatin palat ovat kunnolla pehmenneitä. Parempi antaa kiehua hieman kauemmin kuin liian vähän aikaa, pieni ylikypsennyskään ei haittaa. Itselläni siihen menee noin 15 minuuttia, mutta riippuu tietysti bataatinpalojen koostakin. 

Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi, ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Jos keitto tuntuu tässä kohtaa paksulta, lisää vettä niin, että saat haluamasi koostumuksen.

Tarjoile vaikka raejuuston kanssa, kyytipojaksi vielä pala rapeaa leipää ja se on siinä!

Joulupiparit

 

Jouluun kuuluu aina piparit. Eikä mitkään valmistaikinamyllynparassunnuntaipiparit (vaikka nekin käy kyllä pahimpaan hätään joulun kiireessä aina silloin tällöin) vaan ihan kunnon, itse alusta asti tehty piparkakkutaikina ja siitä leivotut piparit. Oma ohjeeni on peräisin mummultani, joka on taas saanut reseptin omalta äidiltään. Kuka tietää kuinka kauas reseptin juuret ulottuvatkaan... Tämä on kuitenkin mennen tullen paras pipariresepti, johon ikinä olen törmännyt, ja kaiken lisäksi se on yksinkertainen ja helppo. Kaiken lisäksi piparit voi leipoa saman tien, eikä taikinan tarvitse odotella yön yli jääkaapissa (säilyy kyllä hyvin, ja voi myös pakastaa).

Piparintuoksuisia jouluhetkiä kaikille!

Aune-mummun piparit:

3 dl siirappia
3 dl sokeria
1 appelsiininkuori raastettuna
1 rkl ruokasoodaa
1 tl neilikkaa
285 gr voita
2 kananmunaa
13-15 dl jauhoja

Kiehauta siirappi ja sokeri. Lisää sooda, neilikka ja raastettu appelsiininkuori siirappi-sokeriseokseen kuumana ja sekoita hyvin. Anna jäähtyä, ja lisää voi vasta hieman jäähtyneeseen seokseen. Vatkaa kananmunia vähäsen toisessa kulhossa (ei tarvitse olla vaahtoa, vähän vain rakennetta rikki ja ilmaa joukkoon) ja lisää kananmunat hyvin sekoittaen taikinaan. Sekoita lopuksi joukkoon vielä jauhot siten, että taikinasta tulee helposti muovailtavaa ja, no, kaikkihan tietävät millaiselta piparitaikina näyttää :)

Piparit voi leipoa samantienkin, mutta itse laitan taikinan aina noin tunniksi pariksi jääkaappiin viilentymään, jonka jälkeen pipareita on helpompi leipoa. Kauli taikina noin 2 mm paksuiseksi jauhotetulla alustalla, ota muotilla pipareita ja paista 225-asteisessa uunissa 5-7 minuuttia. Paistoaikaan vaikuttaa piparien koko, pienemmät piparit kypsyvät joskus paljonkin nopeammin kuin isommat!

Joulufiilistelyterveisiä pipareilta ja kynttilöiltä tuoksuvasta yksiöstä :)

Kermainen valkosipulikeitto

Kun  ulkona alkaa pimentyä ja syysflunssa uhkaa iskeä, ei ole tämän valkosipulikeiton voittanutta. Valkosipulin ja sipulin uskomaton määrä vitamiineja uppoutuu tähän keittoon ihan huomaamatta! Tätä keittoa on vaikea kuvailla eikä ohjeen perusteella saa minkäänlaista kuvaa keiton todellisesta mausta, mutta kuvaavaa on ehkä se, että Ansku, joka on noin maailman nirsoin ihminen, ilmoitti tykkäävänsä tästä. Jokainen, joka tuntee rakkaan siskoni, voi kuvitella yllättyneisyyteni :) Keitto on siis varmasti kokeilemisen arvoinen!

Tässä ohje, joka on alkujaan Pirkalta:

2 sipulia
1-2 valkosipulia
oliiviöljyä
0,5 dl jauhoja
n.9dl vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
1 prk ruokakermaa
tuoretta persiljaa

Pilko sipulit pieneksi silpuksi. Kuori valkosipulinkynnet - tämä käy helposti niin, että keittiöveitsen terän lappeella murskaat valkosipulinkynnen leikkuualustaa vasten, jolloin kuori irtoaa itse sipulista. Valkosipulinkynnet saa jäädä kokonaisiksi tai niitävoi vähän murskata yllä mainitulla tavalla, ei tarvitse lähteä kuitenkaan pilkkomaans en enempää. Lämmitä kunnon loraus oliiviöljyä isossa kattilassa ja kuullota sipulia ja valkosipulia hetki. Kun sipulit alkaa pehmentyä, lisää jauhota ja anna hetken aikaa paistua. Lisää sitten vesi ja liemikuutiot (voi  käyttää myös esim. kasvisfondia). Keitä hiljaisella lämmöllä noin 30-40 minuuttia, kunnes sipulit ovat kunnolla pehmenneet.

Soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ja kaada takaisin kattilaan. Lisää kerma ja silputtu persilja ja kiehauta. Tarkista maku ja tarjoa pehmeän leivän kanssa. 

Pumpkin Pie eli Kurpitsapiirakka

Happy Thanksgiving! Halloweenin ja siihen liittyvän kiitospäivän lähestyessä ja kauppojen vihannesosastojen täyttyessä kaiverrusta odottavista kurpitsoista ihan jenkkityyliin myös täällä Suomessa päätimme Annan kanssa kokeilla tätä kurpitsapiirakkaa, joka jenkeissä on siis erittäin tyypillinen syysherkku näin loka-marraskuun vaihteessa. Lumen tullessa sisään ovista ja ikkunoista (noh, ainakin kuvainnollisesti :)) mausteiden tuoksu täytti koko asunnon ja alkoi jopa joulumieli nousta. Täytyykin seuraavaksi alkaa jo leipomaan pipareita... mutta siitä sitten lisää myöhemmin!

Ainekset tähän kakkuun löytyi citymarketista. Erikoisempaa laatua edustavat kondensoitu maito ja tölkkikurpitsasose ei ehkä ihan joka marketista löydy, mutta isoimmista kaupoista kyllä. Kurpitsa löytyi amerikkalaisen ruoan hyllyiltä ja kondensoitu maito maustekastikkeiden luota, kookosmaidon kyljestä.

kananmunien joukosta löytyi höyhen :)

Piirakkapohja:
6 dl jauhoja
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
200g voita kuutioina
1,2 dl kylmää vettä

Täyte:
1 tlk (425g) kurpitsasosetta
1 tlk kondensoitua maitoa
2 kananmunaa
2 rkl sokeria
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0,25 tl neilikkaa
0,25 tl inkivääriä
0,25 tl maustepippuria

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri ja suola pohjataikinaa varten. Nypi kylmä, kuutioitu voi jauhojen joukkoon kylmillä käsillä, tavoitteena on saada seoksesta murumainen. Lisää kylmä vesi pikkuhiljaa ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi palloksi. Taikina oli itse asiassa tarpeeksi suuri kahteenkin piirakkaan, joten jaoin taikinan kahteen osaan. Tee taikinapalasista litteitä "kiekkoja", kääri ne kelmuun ja laita hetkeksi pakastimeen. Toisen kiekon jätin suoraan pakastimeen odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Murusta voi jauhoihin

Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi

Vähän meni yli :)

Taikinan kaikki aineet sekoitetaan keskenään

Taikinan jäähtyessä sekoita täytteen aineet keskenään toisessa kulhossa. Voitele piirakkavuoka (jos sinulla on sellainen oikea jenkki pie-vuoka, käytä ihmeessä sitä, jos ei, tavallinen piirakka- tai kakkuvuoka käy hyvin). Ota taikina kylmästä ja painele se jauhoitetulla sormilla voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada täyte pohjan päälle ja paista ensin 15 minuuttia 225-asteessa. Säädä sitten uuni 175-asteeseen ja jatka paistamista noin 30 minuuttia. Jäähdytä ja syö - hyvää kiitospäivää kaikille! :D

Vadelmasuklaamuffinit

Blogin hiljaiselo katkeaa ja keittiön täyttää ihanalla suklaisella tuoksullaan nämä vadelmaiset suklaamuffinit. Tumman kaakaon makua täydentää maitosuklaa (Fazerin sininen tietty - se sopii joka kakkuun ja pullaan!) sekä raikaat vadelmat, jotka näin syksyllä tulivat pakkasesta. Vadelma ja suklaa on jo aika tunnettu mutta hyväksi havaittu makupari, joten vadelmasuklaacombolla on vaikea mennä vikaan :)

Muffinien pohjalla on ohje Muffinit-kirjasta, jossa on annettu "perus-suklaamuffinitaikinan" ohje. Olen tätä ohjetta paljon muokkaillut leipoessani, mutta leivonnassa kun ei kaikkia aineita voi ihan hatusta heittää, on hyvä aina tarkistaa mittasuhteita.

Perusohjeeseen kuuluu:
4 dl erikoisvehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1,5 dl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
2 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
100 g voisulaa
2 dl maitoa
1 dl rahkaa
Tähän lisäsin itse:
2 tl vanilijasokeria
100 g maitosuklaata pieneksi rouhittuna
pakastepurkillinen (n.2-3dl) pakastevadelmia

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi, joka väriltään muistuttaa vaaleaa maitokahvia. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola ja mielellään siivilöi seos. Lisää Muna-sokerivaahtoon ensin voisula, maito ja rahka, sitten varovaisesti sekoittaen kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi ja lisää vadelmat ja suklaa.

Kannattaa paistaa muffinit paperivuoissakin muffinipelillä...

Lusikoi tai pursota taikina muffinivuokiin ja paista 175-200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Paistoaika riippuu vähän muffinivuokien koosta, joten kannattaa tarkkailla miltä muffinit uunissa alkaa vaikuttaa.

Kuorrutukseksi vatkasin vähän kermaa, johon sotkin tuorejuustoa sekaan. Maustoin sokerilla ja vaniljasokerilla, lusikoin muffinin päälle ja veistelin vielä kuorimaveitsellä suklaata päälle.

Täydellistä kuorrutusohjetta vielä kaipailen, kaikki vinkit otetaan vastaan! 

PS. Parhaimmillaan muffinit ovat vasta päivän parin päästä, joten kannattaa tehdä etukäteen ja säilöä ilmatiiviisti, jolloin vadelman ja suklaan maut tiivistyvät ja muffoinit mehevöityvät entisestään!

...niin muffinit ei leviä vaan niistä tulee paistettuinakin kauniin pyöreitä!

Suklaajuustokakku

Taitaapa olla mun vuoro päivittää herkkuruokablogia. Opiskelut, tai ainakin niiden tuottama oheistoiminta, on vienyt voiton päätteen päässä istumiselta, ja näin myös kirjoittelulta. Tämäkin resepti on kirjoitettu valkoiselle A4 paperille jo vajaa kaksi kuukautta sitten! Silloin rakas ystäväni Meri palasi yhdysvalloista, ja näimme ensimmäisen kerran vuoteen! Onneksi molemmilla toimi Skype ja Facebook (sun muut mahdolliset ilmaiset yhteydenpitovälineet) ja vuosi ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä ajalta. Merin kotiinpalun kunniaksi pidimme pienimuotoiset pirskeet, jonne myös pyöräytin tämän maukkaan mintun makuisen suklaajuustokakun.

Mums. Herkkua. Only best is good enough.

Aloitetaan keräämällä kaapista ja kaupasta oikeat tarvikkeet:

4dl kuohukermaa
n. 100g taloussuklaata
1pussi mariannekarkkeja (tai jos laiskottaa niin voihan aina pröystäillä ja ostaa crushia jo valmiiksi)
200g maustamatonta tuorejuustoa
5 liivatelehteä
n. 0,5dl kahvia 
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria

Pohja

175g Minttudominokeksejä
n. 50g voita

1) Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa dominokeksit pieneksi murskaksi ( valitse itse mieluinen murskaustapa, mutta mulle ainakin toi tuplamuovipussi ja kaulin -tyyli sopii parhaiten) ja sekoita murska sulatetun voin kanssa. Levitä sitten keksipohja irtovuoan leivinpaperin päälle.

2) Vaahdota kerma vaahdoksi ja laita vaahtoutuneesta kermasta puolet toiseen astiaan (jos teet kerroksisen kakun. Jos et tee kerroskakkua niin voit jättää kermavaahdon yhteen astiaan).

3) Laita suklaa (mieluiten taloussuklaa) sulamaan vesihauteeseen. Samalla odottaessasi kannattaa murskata mariannekarkit ja laittaa liivatelehdet likoomaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.

4) Tässä vaiheessa täytyy tehdä päätöksiä, että teetkö kerrostetun juustokakun vai homogeenisen kakun (onpas sivistynyttä sanastoa tässä nyt.)

KERROSTETTU KAKKU:


Tee ensin marianne-seos. sekoita puolet tuorejuustosta ja marianne-crush yhteen (jätä crushia hiukan kakun päälle koristeeksi) kunnes se on hyvin sekoitettu. Sekoita n. puolet kahvista ja 2,5 lionnutta liivatelehteä keskenään (muista puristaa lehdistä ylimääräiset vedet pois!). Varmista että liivatelehdet eivät jää kahviin klönteiksi, lisää kahvia jos näin käy. Lisää kahviliivate -seos ja puolet sokereista juustovaahdon sekaan ja vatkaa se vaahdoksi. Lisää lopulta vaahdotettu kerma (sekoita kerma varovasti joukkoon eli ei sähkösekottimella. Ylivaahdotettu kerma on kikkareista ja pahaa!). Kaada vaahto pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. 
Seuraavaksi suklaakerros. Sekoita toinen puoli tuorejuustosta sulatetun suklaan kanssa vaahdoksi ja tee toinen samanlainen kahviliivatelehti -seos (0,25dl kahvia + 2,5 liivatelehteä, jos unohtui). Lisää liivatelehti -seos ja toinen puoli sokereista taas juustovaahtoon ja sekoita. Sekoita lastalla hyvin pohjasta asti, sillä sulatettu suklaa jää usein pohjalle eikä sekoitu kunnolla. Lisää nyt toinen puoli vaahdotetusta kermasta joukkoon (muista sekoittaa varovasti). Kaada/asettele vaahto marianne crush -vaahdon päälle ja levitä tasaiseksi. Vuoraa vuoan päällinen alumiinifoliolla ja laita jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. 
Koristeeksi ripottele loput mariannecrushista kakun pinnalle. Myös puolitetut minttudominokeksit näyttävät kivalta (ja maistuvat hyvältä) kakun päällä. Mutta jos nälkä yllättää, niin koristeluhan on vain visuaalinen tapa tehdä kakusta hyvä, mutta tämä kakku maistuu hyvältä ilmankin! 

Jos teet kakun ilman selvää kerrosrajaa, niin sekoita ensin juusto, murskatut mariannet ja sulatettu suklaa keskenään. Samalla laita liivatelehdet lillumaan kylmään veteen. Sekoita kahvi ja liivatelehdet keskenään (purista ylimääräinen vesi lehdistä pois). Lisää kahvi-seos ja sokerit juustoseokseen ja sekoita hyvin pohjalta saakka. Lisää vaahdotettu kerma joukkoon, ja sekoita varovasti. Kaada pohjan päälle ja vuoraa vuoan päällinen alumiinifoliolla. Laita jääkaappiin neljäksi tunniksi ja tee yllä kuvaillut koristelut.

Ja tämä kakkuhan kuuluu nauttia hyvän juoman ja seuran kera!

Herwoodin kattohuoneisto kiittää ja kuittaa! Nauttikaahan herkuista!

Banana bread

Kun hedelmäkorissa makoilevat banaanit alkavat  muistuttaa väriltään enemmän talven Fuengirolassa viettävää ulkosuomalaista kuin itse aurinkoa, tiedän mitä tehdä - no banana breadia tietysti! Banana bread eli banaanileipä tuli tietoisuuteeni vaihtarivuoden aikana Australiassa, ja tätä mehevää, aamupalan taivaallisiin sfääreihin nostavaa herkkua on vaikea unohtaa. Kaiken lisäksi leipä on helppo tehdä: metodi on sarjaa "sekoita-kaikki-sekaisin-kaada-vuokaan-ja-paista".

Banana breadiin löytyy lukuisia ohjeita netistä. Tällä kertaa päädyin ohjeeseen, jonka löysiin jenkkisivustolta Simply Ricipes. Jenkkiohjeiden hankaluutena on amerikkalaisten mittojen käyttö, joten tässäkin ohjeessa oli pakko hieman soveltaa ja arvioida cup-mitat desilitroiksi. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen joten todennäköisesti mitat ainakin joten kuten pitivät paikkaansa.

Tässä ohje vapaasti suomennettuna:

4 vähän ruskeahkoa banaania muussattuna taikinakulhoon
80 g voita sulatettuna
2,3 dl sokeria (korvasin osan sokerista siirapilla)
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
n.3,5 dl vehnäjauhoja

Metodi on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele sekä korppujauhota leipävuoka. Sekoitakulhossa banaanimössö ja sulatettu voi. Lisää seokseen sokeri (ja siirappi), kananmuna, vaniljasokeri, ruokasooda ja suola. Sekoita tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukoon jauhot. Kaada taikina leipävuokaan ja paista noin tunti.Anna leivän hieman jäähtyä ennen syömistä. Vaikka leipä onkin hyvää tuoreenakin, sen maku ja koostumus paranee ajan myötä, joten seuraavan päivän aamupalalla leipä onkin parhaimmillaan. Varsinkin paahdettuna... :)


Olen kauan miettinyt, minkä kanssa banana bread olisi parasta tarjota. En ole keksinyt vielä mitään täydellistä lisuketta, joten syön sen aina sellaisenaan tai paahdettuna ja kevyesti voideltuna. Myös vaahterasiirappi menee mukavasti banaaniviipaleiden kanssa :)

Ricotta-sieni-oliivipasta

Tällaisen kirjan kanssa kokkasin :)

Blogin hiljaiselon katkaisee tällä kertaa tämä ihanan täyteläinen ja syksyinen pasta, jonka ohje löytyy kirjasta "Surfing the menu again" by Curtis Stone & Ben O'Donoghue. Kirja on perua aussivaihdosta viitisen vuotta sitten, mutta muistaakseni tämä on ensimmäinen kerta kun kokkaan jotain kirjan reseptiä. Keittokirjarakkauteni johdosta minulla on paljon suosikkikokkieni kerittokirjoja, mm. Jamie Oliverin, Curtis Stonen, Nigella Lawsonin ja Sara La Fountainin opuksia löytyy hyllystä. Tähän asti olen lähinnä katsellut kuvia ja hakenut inspiraatiota, mutta päätin nyt aloittaa tällaisen "keittokirjahaasteen", eli oikeasti kokata kaikista kirjoista ainakin yhden resptin, mutta mieluummin useammankin!

Curtis Stoneen ihastuin Livin "Take home chef"-ohjelman myötä. Kuka voisikaan vastustaa moista aussihurmuria? Käyttämäni kirja on täynnä paitsi reseptejä, myös tarinoita ja kuvia kokkikaverusten matkasta surffaten ympäri Australiaa. (Lisäinfoa voi käydä kurkkaamasta täältä: http://www.lifestylefood.com.au/shows/surfing-the-menu/). Kokkaillessa voikin sitten samalla harrastaa pienimuotoista mielikuvamatkailua ja toivoa olevansa jossain muualla kuin kylmässä ja koleassa Suomessa... Miten niin mulla on matkakuumetta?!

Kuten tavallista, muokkailin vähän ohjetta omaan köökkiin sopivammaksi...

2 rkl oliiviöljyä
noin 300 g herkkusieniä (näin sienestysaikana voisi käyttää myös vaikka kantarellejä tai suppilovahveroita)
1 valkosipulinkynsi
1 prk vihreitä oliiveja
2 dl ruokakermaa
kourallinen tuoretta minttua silputtuna
pastaa (fusillia eli kierrepastaa)
100g tuoretta ricottaa
raastettua parmesaania
suolaa ja pippuria
1-2 punaista chiliä
sitruuna

Pilko sienet pieneksi silpuksi. Lämmitä oliiviöljy paksupohjaisessa ja korkeareunaisessa kasarissa, lisää sienet ja paista sieniä kunnes neste irtoaa niistä. Lisää muserrettu valkosipulinkynsi ja hiukan pilkotut oliivit ja anna maustua kunnes neste haihtuu lähes kokonaan. Lisää sitten kerma ja anna hautua (nesteen tulisi keittyä kokoon noin puolella).

Keitä sillä välin pasta al denteksi. Lisää keitetty pasta ja silputtu minttu sieni-kerma-seokseen ja sekoita kunnolla. Lisää ricotta nokareina ja raasta parmesaania joukkoon maun mukaan. Itse taisin laittaa noin 80-100 grammaa, mutta sitä on kiva jättää myös valmiin pastan päälle. Sekoita ja anna juuston hiukan sulaa - pasta onkin jo valmis! Sekoita valmiin pastan joukkoon chilisilppu (poista siemenet ennen pilkkomista!), tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Purista vielä vähän sitruunamehua päälle ja syö!

Ohje on myös riittoisa, itse söin pari päivää vähän liiankin isoja annoksia ja vieläkin jäi yli :)

Myslisämpylät

Eilen alkoi tehdä mieli tuoretta sämpylää ja päätinkin kehitellä vähän uutta ohjetta pienellä twistillä - tein myslisämpylöitä, eli toisin sanoen lisäsin taikinaan siemeniä, hiutaleita ja rusinoita. Perusreseptinä oli ihan perus 5 dl sämpylätaikina veteen tehtynä, johon laitoin pellavansiemenrouhetta, kurpitsan- ja auringonkukan siemeniä, ruishiutaleita ja rusinoita. Nämä ovat siis varsinaisia terveyssämpylöitä, sillä esimerkiksi siemenissä on runsaasti elimistön tarvitsemia rasvahappoja ja pellavansiemenet on todettu erityisen vatsaystävälliseksi. Lisäksi ruishiutaleet lisäävät kuitujen määrää ja rusinat pehmentävät ja mehevöittävät valmiit sämpylät.


Tällaisella ohjeella leivoin:

5 dl vettä kuumennettuna 42-asteiseksi
1 pss kuivahiivaa
8-9 dl sämpyläjauhoja
2 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
0,75 dl pellavansiemenrouhetta
2 dl ruispuurohiutaleita
1 dl kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä
2 dl rusinoita

Sekoita kulhossa pussillinen kuivahiivaa, n. 3 dl jauhoista ja suola. Lisää vesi ja siirappi ja sekoita tasaiseksi.  Ala alustaa jauhoja pikkuhiljaa taikinaan, ja lisää siemenet, hiutaleet ja rusinat kun reilu puolet jauhoista on alustettu taikinaan. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa, ja vaivaa taikinaa kunnolla. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, taikinan kuuluu jäädä vähän tahmeaksi ja sitkeäksi.

Anna taikinan kohota rauhassa lämpimässä paikassa liinan alla. Leivo kohonneesta taikinasta sämpylöitä, laita ne pellille ja anna kohota uudelleen pellillä leivinpaperin päällä. Paista kohonneet sämpylät 225-asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat saaneet väriä. Kypsyyden voi tarkistaa myös pohjasta: kypsien sämpylien pohja on mukavasti ruskettunut. Peitä valmiit sämpylät vielä leivinliinalla ja nauti lämpimänä!

Kanasalaatti halloumi-juustolla

Sunnuntai-illan piristykseksi teimme yhdessä Saran ja Annan kanssa raikasta sekä maukasta (huomaa riimitys!) kana-halloumisalaattia. Halloumi on sellainen ruoka-aine, jonka "löytää" joka kesä uudelleen muun grilliruoan ohella. Mutta eiän sen tarvitse niin olla - halloumi maistuu varsin mukavalta keän jälkeenkin näin pannulla paistettuna ja tekee tästä "tavallisesta" kanasalaatista hippasen verran spesiaalimman!

Suolaisen halloumin makua täydentää mukavasti makeaksi kypsyneet nektariinit. Nektariinit (ja persikat) ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ovat vielä kiinteitä, mutta selkeästi pehmenneitä. Tällöin kiven tulisi irrota helposti. Itse otan kiven pois siten, että ensin leikkaan veitsellä nektariinin "halki" kiveen saakka eli siis kierrän veistä kiven ympäri. Ota sitten molemmista puoliskoista kiinni ja pyöräytä puoliskoja vastakkaisiin suuntiin. Toisen puolen tulisi tässä vaiheessa irrota siististi kiven ympäriltä ja kiven saa sen jälkeen helposti irti siitä toisesta puolesta esim. veitsellä avittamalla.

1 jäävuorisalaatti (parhaita ovat kevyet, irtonaiset jäävuorisalaatit - tiiviit ja painavat salaatit eivät ole niin hyviä)
1 kurkku
4 tomaattia
400-450 g kanasuikaleita
3 kypsää nektariinia
1 pkt halloumijuustoa

balsamicoa ja oliiviöljyä
pippuria

tarjoiluun patonkia

Kana oli meillä hunajamarinoitua, mutta maustamaton käy hyvin kunhan itse maustat sen sopivaksi vähintään suolalla ja pippurilla. Huuhdo ja pilko siis salaatti, kurkku ja tomaatti salaattikulhoon. Huuhdo myös nektariinit ja leikkaa ne viipaleiksi. Sekoita salaatti tässä vaiheessa. Paista kana paistinpannulla kypsäksi ja lisää salaatin joukkoon. Pidä paistinpannu kuumana ja pilko halloumi viipaleiksi. Paista halloumiviipaleita kuumalla pannulla muutama minuutti, kunnes juusto on lämmennyt ja alkaa hieman ruskistua. Meillä ei ruskistunut varmaankaans en takia, että levy oli jäänyt aika matalalle, mutta eihän se makua häirinnyt. Asettele juustoviipaleet salaatin päälle ja aseta tarjolle. Voit lisätä salaatinkastiketta maun mukaan. Tarjoile mielellään lämpimän patongin kanssa.

Kuskus-broilerisalaatti

Tämä salaatti on maailman helpoin tehdä (oikeasti, kuskus on jotain niin helppoa!), on täyttävä, mutta silti samalla raikas ja kevyt. Lapsuuden traumat kuivasta kotsantunnin kuskuksesta hälvenivät kun uskalsin maistaa kuskussalaattia Ausseissa vaihdossa ollessani ja sen jälkeen olenkin sitä tehnyt silloin tällöin. Salaattia voi soveltaa sen mukaan mitä kaapista löytyy (niinhän teen oikeastaan kaikkien ruokien kanssa...), mutta perusversioni sisältää yleensä broileria, ananasta, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Joskus laitan joukkoon myös punasipulia (sopii tosi hyvin kuskuksen makupariksi, mutta olen vähän allerginen joten ei viitsi laittaa joka kerta) sekä oliivia, joka tälläkin kertaa pääsi salaatin joukkoon. Broilerin sain tähän salaattiin Mimmiltä, joka oli jo valmiiksi paistanut maustamattomia broilerisuikaleita ja maustanut suolalla ja pippurilla.

kuskus-"rakeita"

Kuskuksen "keittäminen" on tosi helppoa. Nyrkkisääntönä on, että keitä kaksi kertaa kuskuksen verran vettä kattilassa kannen alla, ja kun vesi kiehuu, mausta se liemikuutiolla tai vaikkapa yrttisuolalla ja laita kuskus veteen. Anna kuskuksen imeä vesi itseensä ja turvota kannen alla kattilassa muutaman minuutin ajan. Mausta kuskus suolalla sekä muilla mausteilla (yrttimausteet, paprika, chili, pippuri...), purista joukkoon vähän sitruunamehua ja lorauta kunnon loraus oliiviöljyä. Sekoita haarukalla, jottei kuskus klönttiydy (mikä sana tuo edes on? no, kai tajusitte? :P).

Green harissa -mausteseos

Kuskus on tyypillistä Pohjois-Afrikkalaista ruokaa, ja itse käytän sen maustamiseen Santa Marian Green harissa -mausteseosta, joka sisältää alueelle tyypillisiä mausteita - minttua, chiliä, korianteria, valkosipulia, jalapenoa ja juustokuminaa. Sen maku on kivan tulinen muttei polttava ja sopii hyvin kuskuksen maustamiseen.

Kuskus-salaatti

300-400 g maustamattomia broilerisuikaleita
1,5 dl kuskusta
3 dl vettä
nokare kana- tai kasvisliemikuutiosta
1 tomaatti
10-15 cm pala kurkkua
puolikas kerä jäävuorisalaattia
kourallinen oliiveja
1 tlk ananaspaloja
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
sitruunamehua (pari rkl)
(green harissa -mausteseosta)
mausteita



Valmista kuskus yllä olevan ohjeen mukaan (mausta mielesi mukaan saatavilla olevilla mausteilla). Huuhdo ja valuta salaatti ja revi se pieneksi salaattikulhoon.  Pese ja pilko kurkku ja tomaatti, valuta ananaspalat ja pilko halutessasi oliivit pienemmiksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Jos salaatti näyttää kuivalta, lisää oliiviöljyä ja ja sitruunamehua. Mausta tarvittaessa lisää.

Banaani-valkosuklaamuffinit

Banaanimuffinien ohje löytyi Pirkka.fi:stä ja oikeastaan kunnon banaanisen maun takaamiseksi banaania olisi voinut tässä olla enemmänkin. Tein nämä muffinit itse asiassa jo viikkoa ennen tarjoilua, pakastin ja otin pois sulamasta tarjoilupäivän aamuna. Kuorrutus tehtiin vasta juuri ennen tarjoilua, ja kuorrutettuinakin muffinit säilyvät jääkaapissa ainakin yhden illan.

Ohje siis täältä, mutta banaanin määrän olisin kyllä vaikka voinut tuplata...

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 banaania
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0,5 dl maitoa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi (kunnes sokeri "liukeaa", eli ei ole enää rakeista). Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Survo banaani erillisessä kulhossa muusiksi ja sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Lisää banaania, maitoa ja kuivia aineita vuorotellen erissä voi-sokerivaahtoon, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Jaa taikina muffinivuokiin kahden lusikan avulla tai pursottamalla (täytä vuoat vain noin 3/4-täyteen, jätä kohoamisvaraa). Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes muffinit ovat kypsiä.

Kuorrutus:

200 g maustamatontatuorejuustoa
2 dl vispikermaa
150 g valkosuklaata


Sulata 100 g valkosuklaata esimerkiksi vesihauteessa tai mikrossa sekoittaen jatkuvasti. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää tuorejuustoa vähän kerrallaan. Vatkaa joukkoon viimeiseksi sulatettu valkosuklaa. Pursota kuorrutetta jäähtyneiden muffinien päälle ja raasta koristeeksi loput valkosuklaasta.

Macaron-leivokset

Viime päivinä on blogissa ollut hiljaista, mutta keittiössä sen sijaan on ollut ennennäkemötön kuhina. En ole edes ehtinyt päivittää aikaansaannoksista, mutta toisaalta - vain yhtä lajia pikkuleipää tässä on tullut paistettua useaankin otteeseen alkuviikosta. Kyseessähän on siis ranskalainen macaron-leivos, josta olen viimeisen kolmen päivän aikana tehnyt neljä versiota. Näistä neljästä erästä noin puolitoista pellillistä yhdeksästä on näyttänyt etäisesti macaroneilta, kolme pelliä mennyt täysin penkin alle (niistä ei kehtaa edes laittaa kuvaa!) ja lopuista tuli vähän sitä sun tätä, ihan syömäkelpoisia mantelipipareita, muttei niitä ihan macaroneiksi kutsuisikaan. Täydellisten macaronien haaste siis jatkukoon tulevaisuudessakin...!

Ihastuin näihin leivoksiin puolitoista vuotta sitten lomaillessani Pariisissa. Ostin tällä vierailulla myös reseptikirjan, jonka kuvat olivat syötävän hyvän näköisiä ja ohjeet ranskan kielellä - kirja vetosi minuun jo pelkästään taiteellisista syistä! Opiskelin kirjan vinkkejä macaronien tekoon, ja hain netistä lisää tietoa näistä mantelisista herkkupaloista. Vihdoin uskalsin kokeilla itse, ja mikä koukutus! Kun satsi ei onnistunutkaan, oli pakko tehdä uusi. Ja taas uusi. Ja vielä kerta kiellon päälle...

Yritän selostaa seuraavaksi tarkasti sekä ohjetta, että sitä mitä tein ja miten, ja missä uskon menneeni vikaan. Onnea koitokseen - jos onnistut, kommentoi ja voin ottaa opiksi!

(ohje on kirjan mittojen mukainen ja mallia otin paljon myös Leivontafoorumin sivuilta)

100g mantelijauhoa
100g tomusokeria
40g + 40g kananmunanvalkuaista
100g taloussokeria
4 cl vettä
(1rkl tomusokeria)

Vaiheet ovat seuraavanlaiset:

Manteri-tomusokeriseos ja valkuainen

1. Mittaa tomusokeri ja mantelijauho kulhoon ja sekoita hyvin sekaisin. Käytä niin hienoa mantelijauhoa kuin kaupasta saat, mitä hienompaa sen parempi. Siivilöi seos suurempaan taikinakulhoon ja pane odottamaan hetkeksi.

2. Mittaa 40 g valkuaisia kulhoon (jos sinulla on yleiskone, laita ne sen kulhoon) ja ota vatkain valmiiksi esille.

3. Mittaa taloussokeri ja vesi kattilaan ja laita se hellalle. Tässä vaiheessa voit aloittaa vatkaamaan valkuaisia kevyesti vaahdoksi. Vatkaimen tehosta riippuen säädä voimakkuus sellaiseksi, että vaahtoa alkaa muodostua suhteellisen hitaasti, usein puoliteho riittää tässä vaiheessa. Samalla kun valkuaiset vaahdottuvat, siirappi saa kiehua, kunnes se on noin 116-asteista (lämpömittari on kova sana - luulen, että omani eivät onnistuneet siksi, että lämpömittarini ei oikein pelittänyt). Valkaisten vaahdottamisen alkuvaiheessa voit myös lisätä ruokalusikallisen tomusokeria aloittamaan "marengoitumisen". Kun siirappi on valmista (110-120-asteista ja kiehuvaa), kaada se valkuaisvaahdon joukkoon paksuna nauhana hieman kulhon reunaa pitkin, jolloin se ei roisku kulhon reunoille.

Marenki

Valkuaisvaahto saa ennen siirapin lisäämistä olla sellaista "höttöä", pehmeää ja huokoista. Kuuman siirapin lisääminen aloittaa valkuaisten kypsyttämisen jo ennen taikinan menoa uuniin, ja tällä tavalla tehtyä marenkia kutsutaan italialaiseksi marengiksi. Se on ilmeisestä vähän tukevampaa tekoa kuin tavallinen sokeri-valkuaisvaahto, eikä sen pitäisi lässähtää esimerkiksi taikinan sekoittamisvaiheessa.

Käännä nyt vatkain täysille ja vatkaa, kunnes marenki on kiiltävää ja paksua.

4. Marengin vaahdottuessa voit ottaa esille tomusokeri-manteliseoksen ja sekoittaa joukkoon toiset 40 g valkuaista. Tuloksena on paksua mantelitahnaa. Jos aiot värjätä marenkisi, lisää väriaine tässä vaiheessa taikinaan.

5. Kun marenki on valmista, sekoita se pienissä erissä nuolijan avulla manteliseokseen. Koska marenki on tehty italialaisella tavalla, kestää se enemmän sekoittamista kuin tavallisesti, muttei kannata kuitenkaan liikaa sotkea taikinaa. Tavoitteena on saada tasainen, löysähkö taikina, joka on kuitenkin tarpeeksi paksu pursottamiseen, eikä ole juoksevaa. Oikean koostumuksen oppii varmaan vain kokeilemalla - parempaa neuvoa juuri nyt ei ole antaa.

6. Siirrä taikina pursottimeen, jossa on pyöreä, isoaukkoinen tylla. Pursota pellille suoraan alaspäin pieniä palluroita, jotka taikinan ollessa oikeanlaista tasaantuvat tasaisiksi siten, ettei siihen jää pursotuksesta kohoumaa, muttei se leviäkään kauheasti.

7. Kun saat pellillisen pursotettua, kopauta pellin pohjaa pari kertaa, jotta saat ylimääräiset ilmakuplat poistettua (niitä voi puhkoa myös cocktail-tikulla) ja jätä ne kuivahtamaan 30-60 minuutiksi. Tämä kuivattaminen saa (tai ainakin pitäsi saada...) aikaan sen, että macaronien lakki pysyy ehjänä ja kiiltävänä ja että ne uunissa nousevat kauniisti alhaaltapäin tasaisesti.

8. Paista levänneitä macaroneja 150-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Uunin lämpötila on myös yksilöllinen - itselläni alkoi näyttää paremmalta kun väänsin uunin alhaisemmalle (noin 135-140°C). Varo polttamasta macaroneja, ne eivät saa ruskistua! Mieluummin pitää kauemmin alhaisemmalla lämmöllä. 

9. Ota macaronit ulos uunista ja vedä leivinpaperi kylmälle alustalle (kuumalla pellillä ne jatkavat kypsymistään). Anna jäähtyä hetki ennen kuin irrotat ne paperista. Monissa ohjeissa käskettiin sitten antaa macaronien "vanheta" - niitä ei siis kannata syödä heti, vaan täyttää jäähtyneinä ja antaa odottaa jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään. Valmiit macaronit voi myös pakastaa (kuoret voi pakastaa myös erikseen) ja sulattaa ennen tarjoilua. 

Hyviä ohjeita myös näiltä sivuilta:
http://www.jauhotsuussa.fi/2010/06/macaron-ohje.html
http://notsohumblepie.blogspot.fi/2010/01/lemon-mascarpone-macarons.html

Täytteet

Täytteeksi macaroneihin tein kolme erilaista versiota: suklaisiin suklaatäytettä, vaaleisiin sitruunatäytettä ja vaalenapunaisiin samansävyistä valkosuklaa-tuorejuustotäytettä. Kaikki täytteet olivat enemmän tai vähemmän yritys-erehdys-mallia, mutta suuripiirtein tällaista:

Suklaatäyte:

tummaa suklaata
kermaa
tomusokeria maun mukaan

Kuumenna kerma (noin 0.5-1 dl) kattilassa ja lisää paloiteltu suklaa (100g). Odota kunnes suklaa sulaa, ja lisää tomusokeria, kunnes maku miellyttää. Tomusokerin määrä riippuu aika pitkälti suklaan kitkeryydestä - itse käytin todella kitkerää tummaa suklaata, joten sokeriakin meni jonkin verran. Sekoita tasaiseksi (koostumus pitäisi olla paksu ja kiiltävä) ja anna jäähtyä hetki. Täytä macaronit, kun seos on vielä levitettävää, sillä se kovettuu jääkaapissa.

Sitruunatäyte:

1 osa lemon curdia
1 osa maustamatonta tuorejuustoa
(tomusokeria)

Sekoita tasaiseksi tahnaksi.