Moussaka eli munakoiso-jauhelihavuoka

 

Moussaka on yksi suosikkiruoistani. Se on helppo, joskin aikaa vievä, mutta maistuu taivaalliselta. Se on kreikkalaninen vastine kaikille tutulle lasagnelle, ilman pastaa ja juustokastiketta. Itse tykkään juuri siitä, että siinä ei ole pastaa - olo on ehkä vähän "kevyempi" ja ruoka laskeutuu nopeammin. Feta on pikantti lisä, josta itse ainakin tykkään. Jos feta ei kuulu omien feivörittien joukkoon, niin sen voi suosiolla jättää pois! 

Kaiken lisäksi kerralla tulee isompi satsi, josta ainakin näin opiskelijalle riittää helposti useammaksi päiväksi :)

Moussaka

1 keskikokoinen munakoiso (valitse kiinteä yksilö)

1 sipuli

2 kynttä valkosipulia

oliiviöljyä

400 g paistijauhelihaa (naudan)

1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa

1 pieni tlk tomaattisosetta

loraus punaviiniä (voi korvata vedellä)

yrttimaustetta (kuivattua basilikaa, oreganoa, timjamia...)

suolaa ja pippuria 

150 g Apetina Classic fetaa

1 prk ruokakermaa

Laita uunilämpeämään 175-200 asteeseen ja voitele uunivuoka. Huuhdo munakoiso ja leikkaa se muutaman millin kokoisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet leikkuulaudalle ja ripottele niiden päälle reilusti suolaa. Suola saa munakoisoviipaleet "itkemään": hetken päästä nimittäin huomaat, että pieniä vesipisaroita alkaa ilmestyä viipaleiden pinnalle. Itkettäminen vähentää munakoisojen kitkeryyttä ja samalla antaa makua muuten niin mauttomalle vihannekselle. 

itkevät munakoisot

Sillä välin, kun munakoisot itkevät, tee jauhelihakastike. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuumenna öljy paistinpannulla. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä hetki. Lisää sitten jauheliha ja ruskista se. Lisää tomaattimurska ja -sose, sekoita kunnolla. Lisää kastikkeeseen punaviini tai vesi (itse laitoin molempia, noin 3/4 dl punkkua ja vettä sen verran, että koostumus oli kivan kastikemainen). Mausta yrttimausteella ja suolalla ja pippurilla, anna hautua hetken. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. 

Kokoa moussaka uunivuokaan siten, että lado päällekkäin kerroksia munakoisoa, kastiketta ja fetaa. Huuhtele tai pyyhi munakoisot hyvin suolasta ennen niiden asettamista vuokaan. Tee kerroksia 2-3 riippuen ainesten määrästä, ja lopeta kerrostaminen jauhelihakastikkeeseen (ja fetaan). Kaada kerma tasaisesti päälle ja huljuttele vuokaa niin että kerma valuu tasaisesti joka paikkaan. Paista noin 1 tunti, tai kunnes munakoisot ovat pehmenneitä. Liika paistaminenkaan ei haittaa, joten parempi paistaa liian kauan kuin liian vähän. 

Tulinen kookos-bataattikeitto

 

Bataattikeitto on ehkä yksi maailman helpoimmista ruoista, jotka onnistuvat kuitenkin maistumaan täydellisesti eri makujen täydelliseltä yhdistelmältä. Chilin tulisuus, bataatin makeus, kookoksen kermaisuus ja vielä pikkuisen makeaa happamuutta limetistä - what else do you need? Tietenkin tämä olisi parempaa jossain Väli-Amerikan tai Karibian rannoilla, minne keiton maut vievät, mutta kelpoista ihan näin koti-Suomessakin paremman puutteessa!

Kookos-bataattikeitto

Puolikas punainen chili (poista siemenet)

2 valkosipulinkynttä

1 sipuli

1 iso bataatti (omani painoi noin 460 g)

 3 dl vettä

1 Knorr kasvis Fond du chef

400 g kookosmaitoa

suolaa ja pippuria maun mukaan

Laita vesi ja kookosmaito kattilaan lämpeämään ja lisää Fond du chef (tai liemikuutio, sekin käy). Pilko valkosipulinkynnet, sipuli, chili ja bataatti paloiksi sillä aikaa, kun odottelet liemen kiehumista. Laita kasvikset kiehimaan kookosmaito-kasvisliemeen, ja keittele niin kauan, kunnes bataatin palat ovat kunnolla pehmenneitä. Parempi antaa kiehua hieman kauemmin kuin liian vähän aikaa, pieni ylikypsennyskään ei haittaa. Itselläni siihen menee noin 15 minuuttia, mutta riippuu tietysti bataatinpalojen koostakin. 

Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi, ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Jos keitto tuntuu tässä kohtaa paksulta, lisää vettä niin, että saat haluamasi koostumuksen.

Tarjoile vaikka raejuuston kanssa, kyytipojaksi vielä pala rapeaa leipää ja se on siinä!

Joulupiparit

 

Jouluun kuuluu aina piparit. Eikä mitkään valmistaikinamyllynparassunnuntaipiparit (vaikka nekin käy kyllä pahimpaan hätään joulun kiireessä aina silloin tällöin) vaan ihan kunnon, itse alusta asti tehty piparkakkutaikina ja siitä leivotut piparit. Oma ohjeeni on peräisin mummultani, joka on taas saanut reseptin omalta äidiltään. Kuka tietää kuinka kauas reseptin juuret ulottuvatkaan... Tämä on kuitenkin mennen tullen paras pipariresepti, johon ikinä olen törmännyt, ja kaiken lisäksi se on yksinkertainen ja helppo. Kaiken lisäksi piparit voi leipoa saman tien, eikä taikinan tarvitse odotella yön yli jääkaapissa (säilyy kyllä hyvin, ja voi myös pakastaa).

Piparintuoksuisia jouluhetkiä kaikille!

Aune-mummun piparit:

3 dl siirappia
3 dl sokeria
1 appelsiininkuori raastettuna
1 rkl ruokasoodaa
1 tl neilikkaa
285 gr voita
2 kananmunaa
13-15 dl jauhoja

Kiehauta siirappi ja sokeri. Lisää sooda, neilikka ja raastettu appelsiininkuori siirappi-sokeriseokseen kuumana ja sekoita hyvin. Anna jäähtyä, ja lisää voi vasta hieman jäähtyneeseen seokseen. Vatkaa kananmunia vähäsen toisessa kulhossa (ei tarvitse olla vaahtoa, vähän vain rakennetta rikki ja ilmaa joukkoon) ja lisää kananmunat hyvin sekoittaen taikinaan. Sekoita lopuksi joukkoon vielä jauhot siten, että taikinasta tulee helposti muovailtavaa ja, no, kaikkihan tietävät millaiselta piparitaikina näyttää :)

Piparit voi leipoa samantienkin, mutta itse laitan taikinan aina noin tunniksi pariksi jääkaappiin viilentymään, jonka jälkeen pipareita on helpompi leipoa. Kauli taikina noin 2 mm paksuiseksi jauhotetulla alustalla, ota muotilla pipareita ja paista 225-asteisessa uunissa 5-7 minuuttia. Paistoaikaan vaikuttaa piparien koko, pienemmät piparit kypsyvät joskus paljonkin nopeammin kuin isommat!

Joulufiilistelyterveisiä pipareilta ja kynttilöiltä tuoksuvasta yksiöstä :)

Kermainen valkosipulikeitto

Kun  ulkona alkaa pimentyä ja syysflunssa uhkaa iskeä, ei ole tämän valkosipulikeiton voittanutta. Valkosipulin ja sipulin uskomaton määrä vitamiineja uppoutuu tähän keittoon ihan huomaamatta! Tätä keittoa on vaikea kuvailla eikä ohjeen perusteella saa minkäänlaista kuvaa keiton todellisesta mausta, mutta kuvaavaa on ehkä se, että Ansku, joka on noin maailman nirsoin ihminen, ilmoitti tykkäävänsä tästä. Jokainen, joka tuntee rakkaan siskoni, voi kuvitella yllättyneisyyteni :) Keitto on siis varmasti kokeilemisen arvoinen!

Tässä ohje, joka on alkujaan Pirkalta:

2 sipulia
1-2 valkosipulia
oliiviöljyä
0,5 dl jauhoja
n.9dl vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
1 prk ruokakermaa
tuoretta persiljaa

Pilko sipulit pieneksi silpuksi. Kuori valkosipulinkynnet - tämä käy helposti niin, että keittiöveitsen terän lappeella murskaat valkosipulinkynnen leikkuualustaa vasten, jolloin kuori irtoaa itse sipulista. Valkosipulinkynnet saa jäädä kokonaisiksi tai niitävoi vähän murskata yllä mainitulla tavalla, ei tarvitse lähteä kuitenkaan pilkkomaans en enempää. Lämmitä kunnon loraus oliiviöljyä isossa kattilassa ja kuullota sipulia ja valkosipulia hetki. Kun sipulit alkaa pehmentyä, lisää jauhota ja anna hetken aikaa paistua. Lisää sitten vesi ja liemikuutiot (voi  käyttää myös esim. kasvisfondia). Keitä hiljaisella lämmöllä noin 30-40 minuuttia, kunnes sipulit ovat kunnolla pehmenneet.

Soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ja kaada takaisin kattilaan. Lisää kerma ja silputtu persilja ja kiehauta. Tarkista maku ja tarjoa pehmeän leivän kanssa. 

Ruokakuvia Prahasta!

Pari viikkoa on ollut aika hiljaiseloa koulukiireiden, töiden ja viimeviikkoisen Prahan reissun johdosta. Viikonlopun kokkaussessioita odotellessa voitte fiilistellä kanssani näitä Prahasta otettuja ruoka- (ja juoma-)kuvia. Oluthan siellä virtasi, eikä perinteinen tsekkiläinen ruoka oikein mykyineen ollut ehkä sitä suurinta herkkua, mutta aivan syötävää kyllä ja ihan mielenkiintoista kokeilla! 

Keittoa leivässä - it looks like p**p... :)

Samaista keittoa kansi auki! Kyseessä oli perinteinen tsekkiläinen peruna-sienikeitto. Leipää oli ihana kovertaa "kulhon" reunoilta ja pohjalta mukaan joukkoon, nomnomnom!

Se, kuka keksi laittaa carpacciota (alempana) pizzaan, on nero!

Joka pöydässä on oluthana, josta saa olutta omaan "piikkiin" laskettua itse nousematta penkistä. Pikkunäytön avulla saat tilattua itsellesi ruokaa ja cocktaileja milloin vain omalta paikaltasi viittomatta tarjoilijaa aina paikalle. Isolta screeniltä pubissa näkyy tukkimiehen kirjanpidolla, mikä pöytä on juonut eniten tuoppeja. Ai niin ja oluen litrahinta oli sellainen 3 euroa.  Voitte vain kuvitella mitä tästä illasta seurasi? :D

Avokadopasta

Avokadopasta ei varmaan kenellekään vähän enemmän blogeja selailleelle nettisurffarille tai kotikokkaajalle ole enää tuntematon käsite. Alexander ja Hanna Gullichenin Safkaa-keittokirjasta liikkeelle lähtenyt resepti on vyörynyt tietoisuuteen ennennäkemättömällä tavalla - varsinkin pääkaupunkiseudulla ilmeisesti kaupoista oli ainekset tähän sensaatioon loppuneet hetkessä. Täällä Turussa onneksi kaupoista löytyi kaikki tarpeellinen pecorino-juustoa laskematta. Sitäkin olisi varmasti saanut, jos olisi jaksanut kävellä 100 metriä pidemmälle Stockan herkkuun tai Kauppahalliin, mutta laiska kun on niin tyytyminen oli parmesaaniin :)

Avokadopasta on helppo herkku. Kastiketta ei tarvitse keitellä tai kuullottaa, sekoittaa vaan tarjoilukulhossa kaikki yhteen ja kipata pasta joukkoon. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin spagettia (niin kuin monessa blogissa myös) mutta itse laitoin kaapista löytynyttä penneä. Ei se makuun vaikuttanut ainakaan minun mielestäni, käyttäkää siis kaikin mokomin mitä pastaa haluatte!

Alkuperäinen ohje löytyy mm. Hanna Gullichenin Chicling-blogista.

Avokadopasta vähän muokattuna:

1 avokado (kypsä ja pehmeä)
puolikas limetti
2-3 cm pala punaista chiliä, siemenet poistettuna
1 dl raastettua parmesaania (raasta itse palasesta, valmiit raasteet ovat usein kuivia)
kourallinen (n.1 dl) tuoretta basilikaa
kourallinen (n.1 dl) lehtipersiljaa
1 pienehkö valkosipulinkynsi
Loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
Pastaa noin 200-250g

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta al denteksi suolatussa vedessä. Pastan kiehuessa tee kastike suoraan siihen kulhoon/astiaan, jossa aiot pastan tarjota. Pilko avokado paloiksi. helpoiten se käy niin, että halkaiset ensin avokadon pitkittäin kahtia, poistat kiven ja teet veitsellä "ruudukon" avokadon lihaan. Sitten voit lusikalla kaapia kuorta myöten kaiken "lihan" avokadosta kulhoon. Purista joukkoon puolikkaan limen mehu. Paloittele chili pieniksi palasiksi ja silpu valkosipuli. Raasta joukkoon parmesaani ja lisää myös silputut yrtit. Sekoita kaikki keskenään ja notkista oliiviöljyllä. Mausta suolalla ja pippurilla. Varsinkin suolaa saa laittaa ihan reilusti, sillä ilman suolaa avokado ei oikein maistu miltään. Kannattaa jo tässä vaiheessa maistaa ja lisätä suolaa sen mukaan.

Kaada keitetty pasta kuumana avokadokastikkeen joukkoon kulhoon ja sekoita. Kuuma pasta lämmittää myös kastikkeen. Tarkista vielä tässä vaiheessa maku, sillä lähtökohtaisesti mauton pasta imee itseensä kastikkeessa olevia makuja ja suolaa voi joutua lisäämään. Sen jälkeen pasta onkin valmista tarjottavaa, maksimaalisen makuelämyksen saavuttamiseksi voit vielä raastaa päälle hiukan lisää parmesaania ja koristella yrteillä.

Pumpkin Pie eli Kurpitsapiirakka

Happy Thanksgiving! Halloweenin ja siihen liittyvän kiitospäivän lähestyessä ja kauppojen vihannesosastojen täyttyessä kaiverrusta odottavista kurpitsoista ihan jenkkityyliin myös täällä Suomessa päätimme Annan kanssa kokeilla tätä kurpitsapiirakkaa, joka jenkeissä on siis erittäin tyypillinen syysherkku näin loka-marraskuun vaihteessa. Lumen tullessa sisään ovista ja ikkunoista (noh, ainakin kuvainnollisesti :)) mausteiden tuoksu täytti koko asunnon ja alkoi jopa joulumieli nousta. Täytyykin seuraavaksi alkaa jo leipomaan pipareita... mutta siitä sitten lisää myöhemmin!

Ainekset tähän kakkuun löytyi citymarketista. Erikoisempaa laatua edustavat kondensoitu maito ja tölkkikurpitsasose ei ehkä ihan joka marketista löydy, mutta isoimmista kaupoista kyllä. Kurpitsa löytyi amerikkalaisen ruoan hyllyiltä ja kondensoitu maito maustekastikkeiden luota, kookosmaidon kyljestä.

kananmunien joukosta löytyi höyhen :)

Piirakkapohja:
6 dl jauhoja
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
200g voita kuutioina
1,2 dl kylmää vettä

Täyte:
1 tlk (425g) kurpitsasosetta
1 tlk kondensoitua maitoa
2 kananmunaa
2 rkl sokeria
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
0,25 tl neilikkaa
0,25 tl inkivääriä
0,25 tl maustepippuria

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri ja suola pohjataikinaa varten. Nypi kylmä, kuutioitu voi jauhojen joukkoon kylmillä käsillä, tavoitteena on saada seoksesta murumainen. Lisää kylmä vesi pikkuhiljaa ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi palloksi. Taikina oli itse asiassa tarpeeksi suuri kahteenkin piirakkaan, joten jaoin taikinan kahteen osaan. Tee taikinapalasista litteitä "kiekkoja", kääri ne kelmuun ja laita hetkeksi pakastimeen. Toisen kiekon jätin suoraan pakastimeen odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Murusta voi jauhoihin

Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi

Vähän meni yli :)

Taikinan kaikki aineet sekoitetaan keskenään

Taikinan jäähtyessä sekoita täytteen aineet keskenään toisessa kulhossa. Voitele piirakkavuoka (jos sinulla on sellainen oikea jenkki pie-vuoka, käytä ihmeessä sitä, jos ei, tavallinen piirakka- tai kakkuvuoka käy hyvin). Ota taikina kylmästä ja painele se jauhoitetulla sormilla voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada täyte pohjan päälle ja paista ensin 15 minuuttia 225-asteessa. Säädä sitten uuni 175-asteeseen ja jatka paistamista noin 30 minuuttia. Jäähdytä ja syö - hyvää kiitospäivää kaikille! :D

Vadelmasuklaamuffinit

Blogin hiljaiselo katkeaa ja keittiön täyttää ihanalla suklaisella tuoksullaan nämä vadelmaiset suklaamuffinit. Tumman kaakaon makua täydentää maitosuklaa (Fazerin sininen tietty - se sopii joka kakkuun ja pullaan!) sekä raikaat vadelmat, jotka näin syksyllä tulivat pakkasesta. Vadelma ja suklaa on jo aika tunnettu mutta hyväksi havaittu makupari, joten vadelmasuklaacombolla on vaikea mennä vikaan :)

Muffinien pohjalla on ohje Muffinit-kirjasta, jossa on annettu "perus-suklaamuffinitaikinan" ohje. Olen tätä ohjetta paljon muokkaillut leipoessani, mutta leivonnassa kun ei kaikkia aineita voi ihan hatusta heittää, on hyvä aina tarkistaa mittasuhteita.

Perusohjeeseen kuuluu:
4 dl erikoisvehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1,5 dl kaakaojauhetta
0,5 tl suolaa
2 munaa
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
100 g voisulaa
2 dl maitoa
1 dl rahkaa
Tähän lisäsin itse:
2 tl vanilijasokeria
100 g maitosuklaata pieneksi rouhittuna
pakastepurkillinen (n.2-3dl) pakastevadelmia

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi, joka väriltään muistuttaa vaaleaa maitokahvia. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola ja mielellään siivilöi seos. Lisää Muna-sokerivaahtoon ensin voisula, maito ja rahka, sitten varovaisesti sekoittaen kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi ja lisää vadelmat ja suklaa.

Kannattaa paistaa muffinit paperivuoissakin muffinipelillä...

Lusikoi tai pursota taikina muffinivuokiin ja paista 175-200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Paistoaika riippuu vähän muffinivuokien koosta, joten kannattaa tarkkailla miltä muffinit uunissa alkaa vaikuttaa.

Kuorrutukseksi vatkasin vähän kermaa, johon sotkin tuorejuustoa sekaan. Maustoin sokerilla ja vaniljasokerilla, lusikoin muffinin päälle ja veistelin vielä kuorimaveitsellä suklaata päälle.

Täydellistä kuorrutusohjetta vielä kaipailen, kaikki vinkit otetaan vastaan! 

PS. Parhaimmillaan muffinit ovat vasta päivän parin päästä, joten kannattaa tehdä etukäteen ja säilöä ilmatiiviisti, jolloin vadelman ja suklaan maut tiivistyvät ja muffoinit mehevöityvät entisestään!

...niin muffinit ei leviä vaan niistä tulee paistettuinakin kauniin pyöreitä!

Suklaajuustokakku

Taitaapa olla mun vuoro päivittää herkkuruokablogia. Opiskelut, tai ainakin niiden tuottama oheistoiminta, on vienyt voiton päätteen päässä istumiselta, ja näin myös kirjoittelulta. Tämäkin resepti on kirjoitettu valkoiselle A4 paperille jo vajaa kaksi kuukautta sitten! Silloin rakas ystäväni Meri palasi yhdysvalloista, ja näimme ensimmäisen kerran vuoteen! Onneksi molemmilla toimi Skype ja Facebook (sun muut mahdolliset ilmaiset yhteydenpitovälineet) ja vuosi ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä ajalta. Merin kotiinpalun kunniaksi pidimme pienimuotoiset pirskeet, jonne myös pyöräytin tämän maukkaan mintun makuisen suklaajuustokakun.

Mums. Herkkua. Only best is good enough.

Aloitetaan keräämällä kaapista ja kaupasta oikeat tarvikkeet:

4dl kuohukermaa
n. 100g taloussuklaata
1pussi mariannekarkkeja (tai jos laiskottaa niin voihan aina pröystäillä ja ostaa crushia jo valmiiksi)
200g maustamatonta tuorejuustoa
5 liivatelehteä
n. 0,5dl kahvia 
1dl sokeria
2tl vaniljasokeria

Pohja

175g Minttudominokeksejä
n. 50g voita

1) Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa dominokeksit pieneksi murskaksi ( valitse itse mieluinen murskaustapa, mutta mulle ainakin toi tuplamuovipussi ja kaulin -tyyli sopii parhaiten) ja sekoita murska sulatetun voin kanssa. Levitä sitten keksipohja irtovuoan leivinpaperin päälle.

2) Vaahdota kerma vaahdoksi ja laita vaahtoutuneesta kermasta puolet toiseen astiaan (jos teet kerroksisen kakun. Jos et tee kerroskakkua niin voit jättää kermavaahdon yhteen astiaan).

3) Laita suklaa (mieluiten taloussuklaa) sulamaan vesihauteeseen. Samalla odottaessasi kannattaa murskata mariannekarkit ja laittaa liivatelehdet likoomaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi.

4) Tässä vaiheessa täytyy tehdä päätöksiä, että teetkö kerrostetun juustokakun vai homogeenisen kakun (onpas sivistynyttä sanastoa tässä nyt.)

KERROSTETTU KAKKU:


Tee ensin marianne-seos. sekoita puolet tuorejuustosta ja marianne-crush yhteen (jätä crushia hiukan kakun päälle koristeeksi) kunnes se on hyvin sekoitettu. Sekoita n. puolet kahvista ja 2,5 lionnutta liivatelehteä keskenään (muista puristaa lehdistä ylimääräiset vedet pois!). Varmista että liivatelehdet eivät jää kahviin klönteiksi, lisää kahvia jos näin käy. Lisää kahviliivate -seos ja puolet sokereista juustovaahdon sekaan ja vatkaa se vaahdoksi. Lisää lopulta vaahdotettu kerma (sekoita kerma varovasti joukkoon eli ei sähkösekottimella. Ylivaahdotettu kerma on kikkareista ja pahaa!). Kaada vaahto pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. 
Seuraavaksi suklaakerros. Sekoita toinen puoli tuorejuustosta sulatetun suklaan kanssa vaahdoksi ja tee toinen samanlainen kahviliivatelehti -seos (0,25dl kahvia + 2,5 liivatelehteä, jos unohtui). Lisää liivatelehti -seos ja toinen puoli sokereista taas juustovaahtoon ja sekoita. Sekoita lastalla hyvin pohjasta asti, sillä sulatettu suklaa jää usein pohjalle eikä sekoitu kunnolla. Lisää nyt toinen puoli vaahdotetusta kermasta joukkoon (muista sekoittaa varovasti). Kaada/asettele vaahto marianne crush -vaahdon päälle ja levitä tasaiseksi. Vuoraa vuoan päällinen alumiinifoliolla ja laita jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. 
Koristeeksi ripottele loput mariannecrushista kakun pinnalle. Myös puolitetut minttudominokeksit näyttävät kivalta (ja maistuvat hyvältä) kakun päällä. Mutta jos nälkä yllättää, niin koristeluhan on vain visuaalinen tapa tehdä kakusta hyvä, mutta tämä kakku maistuu hyvältä ilmankin! 

Jos teet kakun ilman selvää kerrosrajaa, niin sekoita ensin juusto, murskatut mariannet ja sulatettu suklaa keskenään. Samalla laita liivatelehdet lillumaan kylmään veteen. Sekoita kahvi ja liivatelehdet keskenään (purista ylimääräinen vesi lehdistä pois). Lisää kahvi-seos ja sokerit juustoseokseen ja sekoita hyvin pohjalta saakka. Lisää vaahdotettu kerma joukkoon, ja sekoita varovasti. Kaada pohjan päälle ja vuoraa vuoan päällinen alumiinifoliolla. Laita jääkaappiin neljäksi tunniksi ja tee yllä kuvaillut koristelut.

Ja tämä kakkuhan kuuluu nauttia hyvän juoman ja seuran kera!

Herwoodin kattohuoneisto kiittää ja kuittaa! Nauttikaahan herkuista!

Banana bread

Kun hedelmäkorissa makoilevat banaanit alkavat  muistuttaa väriltään enemmän talven Fuengirolassa viettävää ulkosuomalaista kuin itse aurinkoa, tiedän mitä tehdä - no banana breadia tietysti! Banana bread eli banaanileipä tuli tietoisuuteeni vaihtarivuoden aikana Australiassa, ja tätä mehevää, aamupalan taivaallisiin sfääreihin nostavaa herkkua on vaikea unohtaa. Kaiken lisäksi leipä on helppo tehdä: metodi on sarjaa "sekoita-kaikki-sekaisin-kaada-vuokaan-ja-paista".

Banana breadiin löytyy lukuisia ohjeita netistä. Tällä kertaa päädyin ohjeeseen, jonka löysiin jenkkisivustolta Simply Ricipes. Jenkkiohjeiden hankaluutena on amerikkalaisten mittojen käyttö, joten tässäkin ohjeessa oli pakko hieman soveltaa ja arvioida cup-mitat desilitroiksi. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen joten todennäköisesti mitat ainakin joten kuten pitivät paikkaansa.

Tässä ohje vapaasti suomennettuna:

4 vähän ruskeahkoa banaania muussattuna taikinakulhoon
80 g voita sulatettuna
2,3 dl sokeria (korvasin osan sokerista siirapilla)
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
n.3,5 dl vehnäjauhoja

Metodi on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele sekä korppujauhota leipävuoka. Sekoitakulhossa banaanimössö ja sulatettu voi. Lisää seokseen sokeri (ja siirappi), kananmuna, vaniljasokeri, ruokasooda ja suola. Sekoita tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukoon jauhot. Kaada taikina leipävuokaan ja paista noin tunti.Anna leivän hieman jäähtyä ennen syömistä. Vaikka leipä onkin hyvää tuoreenakin, sen maku ja koostumus paranee ajan myötä, joten seuraavan päivän aamupalalla leipä onkin parhaimmillaan. Varsinkin paahdettuna... :)


Olen kauan miettinyt, minkä kanssa banana bread olisi parasta tarjota. En ole keksinyt vielä mitään täydellistä lisuketta, joten syön sen aina sellaisenaan tai paahdettuna ja kevyesti voideltuna. Myös vaahterasiirappi menee mukavasti banaaniviipaleiden kanssa :)

Ricotta-sieni-oliivipasta

Tällaisen kirjan kanssa kokkasin :)

Blogin hiljaiselon katkaisee tällä kertaa tämä ihanan täyteläinen ja syksyinen pasta, jonka ohje löytyy kirjasta "Surfing the menu again" by Curtis Stone & Ben O'Donoghue. Kirja on perua aussivaihdosta viitisen vuotta sitten, mutta muistaakseni tämä on ensimmäinen kerta kun kokkaan jotain kirjan reseptiä. Keittokirjarakkauteni johdosta minulla on paljon suosikkikokkieni kerittokirjoja, mm. Jamie Oliverin, Curtis Stonen, Nigella Lawsonin ja Sara La Fountainin opuksia löytyy hyllystä. Tähän asti olen lähinnä katsellut kuvia ja hakenut inspiraatiota, mutta päätin nyt aloittaa tällaisen "keittokirjahaasteen", eli oikeasti kokata kaikista kirjoista ainakin yhden resptin, mutta mieluummin useammankin!

Curtis Stoneen ihastuin Livin "Take home chef"-ohjelman myötä. Kuka voisikaan vastustaa moista aussihurmuria? Käyttämäni kirja on täynnä paitsi reseptejä, myös tarinoita ja kuvia kokkikaverusten matkasta surffaten ympäri Australiaa. (Lisäinfoa voi käydä kurkkaamasta täältä: http://www.lifestylefood.com.au/shows/surfing-the-menu/). Kokkaillessa voikin sitten samalla harrastaa pienimuotoista mielikuvamatkailua ja toivoa olevansa jossain muualla kuin kylmässä ja koleassa Suomessa... Miten niin mulla on matkakuumetta?!

Kuten tavallista, muokkailin vähän ohjetta omaan köökkiin sopivammaksi...

2 rkl oliiviöljyä
noin 300 g herkkusieniä (näin sienestysaikana voisi käyttää myös vaikka kantarellejä tai suppilovahveroita)
1 valkosipulinkynsi
1 prk vihreitä oliiveja
2 dl ruokakermaa
kourallinen tuoretta minttua silputtuna
pastaa (fusillia eli kierrepastaa)
100g tuoretta ricottaa
raastettua parmesaania
suolaa ja pippuria
1-2 punaista chiliä
sitruuna

Pilko sienet pieneksi silpuksi. Lämmitä oliiviöljy paksupohjaisessa ja korkeareunaisessa kasarissa, lisää sienet ja paista sieniä kunnes neste irtoaa niistä. Lisää muserrettu valkosipulinkynsi ja hiukan pilkotut oliivit ja anna maustua kunnes neste haihtuu lähes kokonaan. Lisää sitten kerma ja anna hautua (nesteen tulisi keittyä kokoon noin puolella).

Keitä sillä välin pasta al denteksi. Lisää keitetty pasta ja silputtu minttu sieni-kerma-seokseen ja sekoita kunnolla. Lisää ricotta nokareina ja raasta parmesaania joukkoon maun mukaan. Itse taisin laittaa noin 80-100 grammaa, mutta sitä on kiva jättää myös valmiin pastan päälle. Sekoita ja anna juuston hiukan sulaa - pasta onkin jo valmis! Sekoita valmiin pastan joukkoon chilisilppu (poista siemenet ennen pilkkomista!), tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Purista vielä vähän sitruunamehua päälle ja syö!

Ohje on myös riittoisa, itse söin pari päivää vähän liiankin isoja annoksia ja vieläkin jäi yli :)