Banana bread

Kun hedelmäkorissa makoilevat banaanit alkavat  muistuttaa väriltään enemmän talven Fuengirolassa viettävää ulkosuomalaista kuin itse aurinkoa, tiedän mitä tehdä - no banana breadia tietysti! Banana bread eli banaanileipä tuli tietoisuuteeni vaihtarivuoden aikana Australiassa, ja tätä mehevää, aamupalan taivaallisiin sfääreihin nostavaa herkkua on vaikea unohtaa. Kaiken lisäksi leipä on helppo tehdä: metodi on sarjaa "sekoita-kaikki-sekaisin-kaada-vuokaan-ja-paista".

Banana breadiin löytyy lukuisia ohjeita netistä. Tällä kertaa päädyin ohjeeseen, jonka löysiin jenkkisivustolta Simply Ricipes. Jenkkiohjeiden hankaluutena on amerikkalaisten mittojen käyttö, joten tässäkin ohjeessa oli pakko hieman soveltaa ja arvioida cup-mitat desilitroiksi. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen joten todennäköisesti mitat ainakin joten kuten pitivät paikkaansa.

Tässä ohje vapaasti suomennettuna:

4 vähän ruskeahkoa banaania muussattuna taikinakulhoon
80 g voita sulatettuna
2,3 dl sokeria (korvasin osan sokerista siirapilla)
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
n.3,5 dl vehnäjauhoja

Metodi on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele sekä korppujauhota leipävuoka. Sekoitakulhossa banaanimössö ja sulatettu voi. Lisää seokseen sokeri (ja siirappi), kananmuna, vaniljasokeri, ruokasooda ja suola. Sekoita tasaiseksi. Sekoita lopuksi joukoon jauhot. Kaada taikina leipävuokaan ja paista noin tunti.Anna leivän hieman jäähtyä ennen syömistä. Vaikka leipä onkin hyvää tuoreenakin, sen maku ja koostumus paranee ajan myötä, joten seuraavan päivän aamupalalla leipä onkin parhaimmillaan. Varsinkin paahdettuna... :)


Olen kauan miettinyt, minkä kanssa banana bread olisi parasta tarjota. En ole keksinyt vielä mitään täydellistä lisuketta, joten syön sen aina sellaisenaan tai paahdettuna ja kevyesti voideltuna. Myös vaahterasiirappi menee mukavasti banaaniviipaleiden kanssa :)

Ricotta-sieni-oliivipasta

Tällaisen kirjan kanssa kokkasin :)

Blogin hiljaiselon katkaisee tällä kertaa tämä ihanan täyteläinen ja syksyinen pasta, jonka ohje löytyy kirjasta "Surfing the menu again" by Curtis Stone & Ben O'Donoghue. Kirja on perua aussivaihdosta viitisen vuotta sitten, mutta muistaakseni tämä on ensimmäinen kerta kun kokkaan jotain kirjan reseptiä. Keittokirjarakkauteni johdosta minulla on paljon suosikkikokkieni kerittokirjoja, mm. Jamie Oliverin, Curtis Stonen, Nigella Lawsonin ja Sara La Fountainin opuksia löytyy hyllystä. Tähän asti olen lähinnä katsellut kuvia ja hakenut inspiraatiota, mutta päätin nyt aloittaa tällaisen "keittokirjahaasteen", eli oikeasti kokata kaikista kirjoista ainakin yhden resptin, mutta mieluummin useammankin!

Curtis Stoneen ihastuin Livin "Take home chef"-ohjelman myötä. Kuka voisikaan vastustaa moista aussihurmuria? Käyttämäni kirja on täynnä paitsi reseptejä, myös tarinoita ja kuvia kokkikaverusten matkasta surffaten ympäri Australiaa. (Lisäinfoa voi käydä kurkkaamasta täältä: http://www.lifestylefood.com.au/shows/surfing-the-menu/). Kokkaillessa voikin sitten samalla harrastaa pienimuotoista mielikuvamatkailua ja toivoa olevansa jossain muualla kuin kylmässä ja koleassa Suomessa... Miten niin mulla on matkakuumetta?!

Kuten tavallista, muokkailin vähän ohjetta omaan köökkiin sopivammaksi...

2 rkl oliiviöljyä
noin 300 g herkkusieniä (näin sienestysaikana voisi käyttää myös vaikka kantarellejä tai suppilovahveroita)
1 valkosipulinkynsi
1 prk vihreitä oliiveja
2 dl ruokakermaa
kourallinen tuoretta minttua silputtuna
pastaa (fusillia eli kierrepastaa)
100g tuoretta ricottaa
raastettua parmesaania
suolaa ja pippuria
1-2 punaista chiliä
sitruuna

Pilko sienet pieneksi silpuksi. Lämmitä oliiviöljy paksupohjaisessa ja korkeareunaisessa kasarissa, lisää sienet ja paista sieniä kunnes neste irtoaa niistä. Lisää muserrettu valkosipulinkynsi ja hiukan pilkotut oliivit ja anna maustua kunnes neste haihtuu lähes kokonaan. Lisää sitten kerma ja anna hautua (nesteen tulisi keittyä kokoon noin puolella).

Keitä sillä välin pasta al denteksi. Lisää keitetty pasta ja silputtu minttu sieni-kerma-seokseen ja sekoita kunnolla. Lisää ricotta nokareina ja raasta parmesaania joukkoon maun mukaan. Itse taisin laittaa noin 80-100 grammaa, mutta sitä on kiva jättää myös valmiin pastan päälle. Sekoita ja anna juuston hiukan sulaa - pasta onkin jo valmis! Sekoita valmiin pastan joukkoon chilisilppu (poista siemenet ennen pilkkomista!), tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Purista vielä vähän sitruunamehua päälle ja syö!

Ohje on myös riittoisa, itse söin pari päivää vähän liiankin isoja annoksia ja vieläkin jäi yli :)

Myslisämpylät

Eilen alkoi tehdä mieli tuoretta sämpylää ja päätinkin kehitellä vähän uutta ohjetta pienellä twistillä - tein myslisämpylöitä, eli toisin sanoen lisäsin taikinaan siemeniä, hiutaleita ja rusinoita. Perusreseptinä oli ihan perus 5 dl sämpylätaikina veteen tehtynä, johon laitoin pellavansiemenrouhetta, kurpitsan- ja auringonkukan siemeniä, ruishiutaleita ja rusinoita. Nämä ovat siis varsinaisia terveyssämpylöitä, sillä esimerkiksi siemenissä on runsaasti elimistön tarvitsemia rasvahappoja ja pellavansiemenet on todettu erityisen vatsaystävälliseksi. Lisäksi ruishiutaleet lisäävät kuitujen määrää ja rusinat pehmentävät ja mehevöittävät valmiit sämpylät.


Tällaisella ohjeella leivoin:

5 dl vettä kuumennettuna 42-asteiseksi
1 pss kuivahiivaa
8-9 dl sämpyläjauhoja
2 rkl siirappia
1,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
0,75 dl pellavansiemenrouhetta
2 dl ruispuurohiutaleita
1 dl kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä
2 dl rusinoita

Sekoita kulhossa pussillinen kuivahiivaa, n. 3 dl jauhoista ja suola. Lisää vesi ja siirappi ja sekoita tasaiseksi.  Ala alustaa jauhoja pikkuhiljaa taikinaan, ja lisää siemenet, hiutaleet ja rusinat kun reilu puolet jauhoista on alustettu taikinaan. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa, ja vaivaa taikinaa kunnolla. Lisää jauhoja tarpeen mukaan, taikinan kuuluu jäädä vähän tahmeaksi ja sitkeäksi.

Anna taikinan kohota rauhassa lämpimässä paikassa liinan alla. Leivo kohonneesta taikinasta sämpylöitä, laita ne pellille ja anna kohota uudelleen pellillä leivinpaperin päällä. Paista kohonneet sämpylät 225-asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat saaneet väriä. Kypsyyden voi tarkistaa myös pohjasta: kypsien sämpylien pohja on mukavasti ruskettunut. Peitä valmiit sämpylät vielä leivinliinalla ja nauti lämpimänä!

Kanasalaatti halloumi-juustolla

Sunnuntai-illan piristykseksi teimme yhdessä Saran ja Annan kanssa raikasta sekä maukasta (huomaa riimitys!) kana-halloumisalaattia. Halloumi on sellainen ruoka-aine, jonka "löytää" joka kesä uudelleen muun grilliruoan ohella. Mutta eiän sen tarvitse niin olla - halloumi maistuu varsin mukavalta keän jälkeenkin näin pannulla paistettuna ja tekee tästä "tavallisesta" kanasalaatista hippasen verran spesiaalimman!

Suolaisen halloumin makua täydentää mukavasti makeaksi kypsyneet nektariinit. Nektariinit (ja persikat) ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ovat vielä kiinteitä, mutta selkeästi pehmenneitä. Tällöin kiven tulisi irrota helposti. Itse otan kiven pois siten, että ensin leikkaan veitsellä nektariinin "halki" kiveen saakka eli siis kierrän veistä kiven ympäri. Ota sitten molemmista puoliskoista kiinni ja pyöräytä puoliskoja vastakkaisiin suuntiin. Toisen puolen tulisi tässä vaiheessa irrota siististi kiven ympäriltä ja kiven saa sen jälkeen helposti irti siitä toisesta puolesta esim. veitsellä avittamalla.

1 jäävuorisalaatti (parhaita ovat kevyet, irtonaiset jäävuorisalaatit - tiiviit ja painavat salaatit eivät ole niin hyviä)
1 kurkku
4 tomaattia
400-450 g kanasuikaleita
3 kypsää nektariinia
1 pkt halloumijuustoa

balsamicoa ja oliiviöljyä
pippuria

tarjoiluun patonkia

Kana oli meillä hunajamarinoitua, mutta maustamaton käy hyvin kunhan itse maustat sen sopivaksi vähintään suolalla ja pippurilla. Huuhdo ja pilko siis salaatti, kurkku ja tomaatti salaattikulhoon. Huuhdo myös nektariinit ja leikkaa ne viipaleiksi. Sekoita salaatti tässä vaiheessa. Paista kana paistinpannulla kypsäksi ja lisää salaatin joukkoon. Pidä paistinpannu kuumana ja pilko halloumi viipaleiksi. Paista halloumiviipaleita kuumalla pannulla muutama minuutti, kunnes juusto on lämmennyt ja alkaa hieman ruskistua. Meillä ei ruskistunut varmaankaans en takia, että levy oli jäänyt aika matalalle, mutta eihän se makua häirinnyt. Asettele juustoviipaleet salaatin päälle ja aseta tarjolle. Voit lisätä salaatinkastiketta maun mukaan. Tarjoile mielellään lämpimän patongin kanssa.

Kuskus-broilerisalaatti

Tämä salaatti on maailman helpoin tehdä (oikeasti, kuskus on jotain niin helppoa!), on täyttävä, mutta silti samalla raikas ja kevyt. Lapsuuden traumat kuivasta kotsantunnin kuskuksesta hälvenivät kun uskalsin maistaa kuskussalaattia Ausseissa vaihdossa ollessani ja sen jälkeen olenkin sitä tehnyt silloin tällöin. Salaattia voi soveltaa sen mukaan mitä kaapista löytyy (niinhän teen oikeastaan kaikkien ruokien kanssa...), mutta perusversioni sisältää yleensä broileria, ananasta, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Joskus laitan joukkoon myös punasipulia (sopii tosi hyvin kuskuksen makupariksi, mutta olen vähän allerginen joten ei viitsi laittaa joka kerta) sekä oliivia, joka tälläkin kertaa pääsi salaatin joukkoon. Broilerin sain tähän salaattiin Mimmiltä, joka oli jo valmiiksi paistanut maustamattomia broilerisuikaleita ja maustanut suolalla ja pippurilla.

kuskus-"rakeita"

Kuskuksen "keittäminen" on tosi helppoa. Nyrkkisääntönä on, että keitä kaksi kertaa kuskuksen verran vettä kattilassa kannen alla, ja kun vesi kiehuu, mausta se liemikuutiolla tai vaikkapa yrttisuolalla ja laita kuskus veteen. Anna kuskuksen imeä vesi itseensä ja turvota kannen alla kattilassa muutaman minuutin ajan. Mausta kuskus suolalla sekä muilla mausteilla (yrttimausteet, paprika, chili, pippuri...), purista joukkoon vähän sitruunamehua ja lorauta kunnon loraus oliiviöljyä. Sekoita haarukalla, jottei kuskus klönttiydy (mikä sana tuo edes on? no, kai tajusitte? :P).

Green harissa -mausteseos

Kuskus on tyypillistä Pohjois-Afrikkalaista ruokaa, ja itse käytän sen maustamiseen Santa Marian Green harissa -mausteseosta, joka sisältää alueelle tyypillisiä mausteita - minttua, chiliä, korianteria, valkosipulia, jalapenoa ja juustokuminaa. Sen maku on kivan tulinen muttei polttava ja sopii hyvin kuskuksen maustamiseen.

Kuskus-salaatti

300-400 g maustamattomia broilerisuikaleita
1,5 dl kuskusta
3 dl vettä
nokare kana- tai kasvisliemikuutiosta
1 tomaatti
10-15 cm pala kurkkua
puolikas kerä jäävuorisalaattia
kourallinen oliiveja
1 tlk ananaspaloja
oliiviöljyä
suolaa, pippuria
sitruunamehua (pari rkl)
(green harissa -mausteseosta)
mausteita



Valmista kuskus yllä olevan ohjeen mukaan (mausta mielesi mukaan saatavilla olevilla mausteilla). Huuhdo ja valuta salaatti ja revi se pieneksi salaattikulhoon.  Pese ja pilko kurkku ja tomaatti, valuta ananaspalat ja pilko halutessasi oliivit pienemmiksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Jos salaatti näyttää kuivalta, lisää oliiviöljyä ja ja sitruunamehua. Mausta tarvittaessa lisää.

Banaani-valkosuklaamuffinit

Banaanimuffinien ohje löytyi Pirkka.fi:stä ja oikeastaan kunnon banaanisen maun takaamiseksi banaania olisi voinut tässä olla enemmänkin. Tein nämä muffinit itse asiassa jo viikkoa ennen tarjoilua, pakastin ja otin pois sulamasta tarjoilupäivän aamuna. Kuorrutus tehtiin vasta juuri ennen tarjoilua, ja kuorrutettuinakin muffinit säilyvät jääkaapissa ainakin yhden illan.

Ohje siis täältä, mutta banaanin määrän olisin kyllä vaikka voinut tuplata...

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 banaania
2 dl vehnäjauhoja
1 dl mantelirouhetta
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
0,5 dl maitoa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi (kunnes sokeri "liukeaa", eli ei ole enää rakeista). Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Survo banaani erillisessä kulhossa muusiksi ja sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kulhossa. Lisää banaania, maitoa ja kuivia aineita vuorotellen erissä voi-sokerivaahtoon, ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Jaa taikina muffinivuokiin kahden lusikan avulla tai pursottamalla (täytä vuoat vain noin 3/4-täyteen, jätä kohoamisvaraa). Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes muffinit ovat kypsiä.

Kuorrutus:

200 g maustamatontatuorejuustoa
2 dl vispikermaa
150 g valkosuklaata


Sulata 100 g valkosuklaata esimerkiksi vesihauteessa tai mikrossa sekoittaen jatkuvasti. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää tuorejuustoa vähän kerrallaan. Vatkaa joukkoon viimeiseksi sulatettu valkosuklaa. Pursota kuorrutetta jäähtyneiden muffinien päälle ja raasta koristeeksi loput valkosuklaasta.

Macaron-leivokset

Viime päivinä on blogissa ollut hiljaista, mutta keittiössä sen sijaan on ollut ennennäkemötön kuhina. En ole edes ehtinyt päivittää aikaansaannoksista, mutta toisaalta - vain yhtä lajia pikkuleipää tässä on tullut paistettua useaankin otteeseen alkuviikosta. Kyseessähän on siis ranskalainen macaron-leivos, josta olen viimeisen kolmen päivän aikana tehnyt neljä versiota. Näistä neljästä erästä noin puolitoista pellillistä yhdeksästä on näyttänyt etäisesti macaroneilta, kolme pelliä mennyt täysin penkin alle (niistä ei kehtaa edes laittaa kuvaa!) ja lopuista tuli vähän sitä sun tätä, ihan syömäkelpoisia mantelipipareita, muttei niitä ihan macaroneiksi kutsuisikaan. Täydellisten macaronien haaste siis jatkukoon tulevaisuudessakin...!

Ihastuin näihin leivoksiin puolitoista vuotta sitten lomaillessani Pariisissa. Ostin tällä vierailulla myös reseptikirjan, jonka kuvat olivat syötävän hyvän näköisiä ja ohjeet ranskan kielellä - kirja vetosi minuun jo pelkästään taiteellisista syistä! Opiskelin kirjan vinkkejä macaronien tekoon, ja hain netistä lisää tietoa näistä mantelisista herkkupaloista. Vihdoin uskalsin kokeilla itse, ja mikä koukutus! Kun satsi ei onnistunutkaan, oli pakko tehdä uusi. Ja taas uusi. Ja vielä kerta kiellon päälle...

Yritän selostaa seuraavaksi tarkasti sekä ohjetta, että sitä mitä tein ja miten, ja missä uskon menneeni vikaan. Onnea koitokseen - jos onnistut, kommentoi ja voin ottaa opiksi!

(ohje on kirjan mittojen mukainen ja mallia otin paljon myös Leivontafoorumin sivuilta)

100g mantelijauhoa
100g tomusokeria
40g + 40g kananmunanvalkuaista
100g taloussokeria
4 cl vettä
(1rkl tomusokeria)

Vaiheet ovat seuraavanlaiset:

Manteri-tomusokeriseos ja valkuainen

1. Mittaa tomusokeri ja mantelijauho kulhoon ja sekoita hyvin sekaisin. Käytä niin hienoa mantelijauhoa kuin kaupasta saat, mitä hienompaa sen parempi. Siivilöi seos suurempaan taikinakulhoon ja pane odottamaan hetkeksi.

2. Mittaa 40 g valkuaisia kulhoon (jos sinulla on yleiskone, laita ne sen kulhoon) ja ota vatkain valmiiksi esille.

3. Mittaa taloussokeri ja vesi kattilaan ja laita se hellalle. Tässä vaiheessa voit aloittaa vatkaamaan valkuaisia kevyesti vaahdoksi. Vatkaimen tehosta riippuen säädä voimakkuus sellaiseksi, että vaahtoa alkaa muodostua suhteellisen hitaasti, usein puoliteho riittää tässä vaiheessa. Samalla kun valkuaiset vaahdottuvat, siirappi saa kiehua, kunnes se on noin 116-asteista (lämpömittari on kova sana - luulen, että omani eivät onnistuneet siksi, että lämpömittarini ei oikein pelittänyt). Valkaisten vaahdottamisen alkuvaiheessa voit myös lisätä ruokalusikallisen tomusokeria aloittamaan "marengoitumisen". Kun siirappi on valmista (110-120-asteista ja kiehuvaa), kaada se valkuaisvaahdon joukkoon paksuna nauhana hieman kulhon reunaa pitkin, jolloin se ei roisku kulhon reunoille.

Marenki

Valkuaisvaahto saa ennen siirapin lisäämistä olla sellaista "höttöä", pehmeää ja huokoista. Kuuman siirapin lisääminen aloittaa valkuaisten kypsyttämisen jo ennen taikinan menoa uuniin, ja tällä tavalla tehtyä marenkia kutsutaan italialaiseksi marengiksi. Se on ilmeisestä vähän tukevampaa tekoa kuin tavallinen sokeri-valkuaisvaahto, eikä sen pitäisi lässähtää esimerkiksi taikinan sekoittamisvaiheessa.

Käännä nyt vatkain täysille ja vatkaa, kunnes marenki on kiiltävää ja paksua.

4. Marengin vaahdottuessa voit ottaa esille tomusokeri-manteliseoksen ja sekoittaa joukkoon toiset 40 g valkuaista. Tuloksena on paksua mantelitahnaa. Jos aiot värjätä marenkisi, lisää väriaine tässä vaiheessa taikinaan.

5. Kun marenki on valmista, sekoita se pienissä erissä nuolijan avulla manteliseokseen. Koska marenki on tehty italialaisella tavalla, kestää se enemmän sekoittamista kuin tavallisesti, muttei kannata kuitenkaan liikaa sotkea taikinaa. Tavoitteena on saada tasainen, löysähkö taikina, joka on kuitenkin tarpeeksi paksu pursottamiseen, eikä ole juoksevaa. Oikean koostumuksen oppii varmaan vain kokeilemalla - parempaa neuvoa juuri nyt ei ole antaa.

6. Siirrä taikina pursottimeen, jossa on pyöreä, isoaukkoinen tylla. Pursota pellille suoraan alaspäin pieniä palluroita, jotka taikinan ollessa oikeanlaista tasaantuvat tasaisiksi siten, ettei siihen jää pursotuksesta kohoumaa, muttei se leviäkään kauheasti.

7. Kun saat pellillisen pursotettua, kopauta pellin pohjaa pari kertaa, jotta saat ylimääräiset ilmakuplat poistettua (niitä voi puhkoa myös cocktail-tikulla) ja jätä ne kuivahtamaan 30-60 minuutiksi. Tämä kuivattaminen saa (tai ainakin pitäsi saada...) aikaan sen, että macaronien lakki pysyy ehjänä ja kiiltävänä ja että ne uunissa nousevat kauniisti alhaaltapäin tasaisesti.

8. Paista levänneitä macaroneja 150-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Uunin lämpötila on myös yksilöllinen - itselläni alkoi näyttää paremmalta kun väänsin uunin alhaisemmalle (noin 135-140°C). Varo polttamasta macaroneja, ne eivät saa ruskistua! Mieluummin pitää kauemmin alhaisemmalla lämmöllä. 

9. Ota macaronit ulos uunista ja vedä leivinpaperi kylmälle alustalle (kuumalla pellillä ne jatkavat kypsymistään). Anna jäähtyä hetki ennen kuin irrotat ne paperista. Monissa ohjeissa käskettiin sitten antaa macaronien "vanheta" - niitä ei siis kannata syödä heti, vaan täyttää jäähtyneinä ja antaa odottaa jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään. Valmiit macaronit voi myös pakastaa (kuoret voi pakastaa myös erikseen) ja sulattaa ennen tarjoilua. 

Hyviä ohjeita myös näiltä sivuilta:
http://www.jauhotsuussa.fi/2010/06/macaron-ohje.html
http://notsohumblepie.blogspot.fi/2010/01/lemon-mascarpone-macarons.html

Täytteet

Täytteeksi macaroneihin tein kolme erilaista versiota: suklaisiin suklaatäytettä, vaaleisiin sitruunatäytettä ja vaalenapunaisiin samansävyistä valkosuklaa-tuorejuustotäytettä. Kaikki täytteet olivat enemmän tai vähemmän yritys-erehdys-mallia, mutta suuripiirtein tällaista:

Suklaatäyte:

tummaa suklaata
kermaa
tomusokeria maun mukaan

Kuumenna kerma (noin 0.5-1 dl) kattilassa ja lisää paloiteltu suklaa (100g). Odota kunnes suklaa sulaa, ja lisää tomusokeria, kunnes maku miellyttää. Tomusokerin määrä riippuu aika pitkälti suklaan kitkeryydestä - itse käytin todella kitkerää tummaa suklaata, joten sokeriakin meni jonkin verran. Sekoita tasaiseksi (koostumus pitäisi olla paksu ja kiiltävä) ja anna jäähtyä hetki. Täytä macaronit, kun seos on vielä levitettävää, sillä se kovettuu jääkaapissa.

Sitruunatäyte:

1 osa lemon curdia
1 osa maustamatonta tuorejuustoa
(tomusokeria)

Sekoita tasaiseksi tahnaksi.