keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Se aavistuksen terveellisempi banana bread


Googlailin tässä yksi päivä kaikkia terveellisiä ruokaohjeita ja leivonnaisia, ja huomasin, että useassa leivonnaisessa käytettiin voin sijasta rahkaa, jogurttia ja/tai muussattua banaania. Siitä lähti idea tähän banaanileipäkokeiluun - hain täältä taannoin tekemäni banaanileivän reseptin ja tuunasin sitä mahdollisuuksien mukaan tavoitteenani vähän parantaa kyseisen herkun ravintoaineita.

Eihän tämä mikään varsinaisesti terveellinen vieläkään ole. Aika paljon sokeria. Ja jauhoja. Mutta hei, askel parempaan päin :)

Terveellisempi banaanileipä

3 isoa banaania
125g rahkaa (puolikas purkki)
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
1 kananmuna
1 dl siirappia
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
vajaa puolikas desilitra pellavansiemenrouhetta

Muussaa banaani kulhossa. Lisää rahka ja kananmuna, sekoita. Lisää sitten sokeri ja siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten nopeasti sekoittaen kaikki sekaisin - ei vaadi vatkaamista!

Paista voidellussa ja jauhotetussa leipävuoassa 175 asteessa noin 50 min - 1 tunti, anna jäähtyä.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Korianteriset broileritortillat




Joskus vaan tekee niin paljon mieli. Että on vaan pakko saada tehdä just tänään, niin pakko, että raahaudun kolmenkymmenen asteen helteessä illalla salilta suoraan citymarkettiin ruokaostoksille. Ihan vaan koska voi.

Torstainen arki-ilta, salin jälkeen kotiin ihan puhki, helle, kotonakin niin lämmin että marenki valmistuisi pöydällä. Ei edes ketään kaveria tulossa syömään - ei ehkä juuri se ajankohta, milloin tavallisesti haluaisin tehdä tortilloita. Mutta ketä varten sitten oikein laitan ruokaa? Jos en itselleni, niin kenelle? Jos haluan syödä yksin tortilloita torstaina, miksen voisi. Ja tällä kertaa en ostakaan sitä valmispussia tacomaustetta, vaan ostan pussillisen juustokuminaa ja maustan kanan itse. Ja ne teistä, jotka ette ole ikinä käyttäneet juustokuminaa itsessään, ette varmaan tiedä, miltä se tuoksuu tai maistuu - sillä ei ole mitään tekemistä tutun kuminan kanssa. Minäkään en tiennyt, mutta nyt tiedän: tiedättehän miltä tuoksuu tacomauste, kun sen pussin heittää jauhelihan tai kanan joukkoon? No, se tuoksuu juustokuminalta!

Ei ollut vaikeaa, ei mennyt kauaa, oli ihanaa. Chili, lime, korianteri ja valkosipuli kilpailevat tuoksuillaan juustokuminan kanssa. Lisukkeeksi raikasta salaattia, tuoreita kirsikkatomaatteja, nokare ihanan raikasta creme fraichea. Ja paljon korianteria.

Ja ainoa ongelma, minkä kohtaat, on se, että tortilla on liian täynnä mennäkseen kiinni.

Broileritäyte tortilloille:
400g maustaamattomia broilerisuikaleita
1 sipuli (2 salottisipulia)
2 valkosipulinkynttä
1/2 chilipalko
oliiviöljyä
n. 1,5 tl jauhettua juustokuminaa
n. 1,5 tl paprikajauhetta
suolaa ja pippuria
1 tlk tomaattipyrettä
noin 0,5 - 1 dl vettä

Ruskista ensin broilerisuikaleet öljytilkassa kypsiksi. Siirrä ne hetkeksi syrjään. Kuumenna pannussa vähän lisää öljyä ja kuullota sipulisilppua ja valkosipulisilppua sekä pieneksi pilkottua chiliä hetken aikaa. Lisää sitten juustokumina ja paprika, ja anna maustua hetken. Tässä vaiheessa voit joutua lisäämään hiukan öljyä, mikäli seos näyttää kuivalta - sen tulisi olla hiukan tahnamaista.

Lisää sitten broilerisuikaleet pannulle ja sekoita hyvin, jotta mausteet tarttuvat tasaisesti broileriin. Lisää joukkoon tomaattipyree ja ensin puoli desiä vettä, ja sekoita tahnaksi. Anna hautua hetken aikaa, ja lisää vettä tarvittaessa. Tarkista vielä maksu ja lisää tarpeen mukaan suolaa, pippuria, juustokuminaa tai paprikaa.

Lisäksi: 
Vihreää salaattia
Maissia
Kirsikkatomaatteja
Creme fraichea
Limetinlohkoja
Tuoretta korianteria
Avokadoa
Kevätsipulia (pilkottuna sekä vartta että sipuliosaa)
Tortillapohjia

Aseta kaikki tarjolle niin, että annokset voi koota lautaselle itse.  Paahdoin maissia ja kirsikkatomaattien puolikkaita grillivastuksen alla uunissa niin, että tomaatit pehmenivät ja maissi sai vähän väriä.

Kaikki vaan tortillan väliin ja toivo että se pysyy vielä kasassa. Mulla taisi olla naamalla enemmän kastiketta kuin lautasella, mutta hyvää se oli silti :)


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Muhkeat mustikka-valkosuklaamuffinit



Mustikat. Miten niiden kypsyminen joka vuosi yllättää - nytkö niitä jo saa? Ei kun pakasterasiat esiin ja mökille poimimaan antioksidanttia purkkiin talven varalle. Muutama purkki on pakko käyttää heti uusien mustikoiden tultua piirakkaan, rahkan joukkoon, mustikkamaitoon ja tietenkin mustikkamuffineihin!

Kaurahiutaleet sopivat mielestäni todella hyvin mustikkaisiin leivonnaisiin ja niitä käytänkin usein. Myös valkosuklaa-mustikkayhdistelmä mielestäni toimii aina, siispä valkosuklaa löysi tiensä myös tähän taikinaan. Mustikat ovat tietenkin tuoreina aina parhaita, mutta pakastemustikat ajavat hyvin asian - niitä käytettäessä kannattaa vain olla tarkkana, että mustikat ovat vielä jäisiä taikinaan lisättäessä. Myös turhaa sekoittamista kannattaa välttää, pakastemustikat värjäävät taikinan todella helposti.

Mustikkamuffinit

125 g voita
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl jauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
2 dl mustikoita
130 g (Pandan levy) valkosuklaata paloina/rouheena

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen samalla vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe, kaurahiutaleet ja vaniljasokeri. Sekoita puulusikalla tai nuolijalla voi-sokeri-kananmunavaahtoon vuorotellen maitoa sekä jauhoseosta, sekoita mahdollisimman nopeasti tasaiseksi. Lisää mustikat ja paloiteltu valkosuklaa viimeisenä, ja sekoita vain sen verran, että ne ovat tasaisesti taikinassa.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kullanruskeita. Isoja muffineita taikinasta tulee noin 10 kpl.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4699383/?claim=kkxp5d5rmz7">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Nutella cupcaket




Vietin puolikasta nimpparia tuossa parisen viikkoa sitten (Marin päivä - tottakai aihetta juhlaan! :D) ja kutsuin kavereita kahville. Eikä mun luo tulla ikinä kahville ilman, että tarjolla on kunnon kahvipullaa. Tässä tapauksessa pullan virkaa toimitti Nutellasydämellä varustetut kuppikakut - eikä kukaan varmaankaan lähtenyt kotiin makeanhimoisena! Maku oli vähintäänkin yhtä makea kuin ulkonäkö, näitä kelpaisi tarjota paremmissakin kemuissa... 

Ohjeen löysin Simply Delicious -blogista, ja vähän muokaten siitä syntyi nämä Nutellaiset kuppikakut.

Kuppikakkutaikina:

120 g pehmeää voita
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3,25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,25 dl maitoa
Nutellaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri erillisessä kulhossa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri hyvin vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vaahtoon hyvin vatkaten. Lisää sitten vuorotellen jauhoseosta ja maitoa taikinaan, älä enää vatkaa, vaan sekoita vaikka puulusikalla tai nuolijalla. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja jaa taikina vuokiin - täytä jokainen vuoka maksimissaan 3/4 -täyteen, ja paina nokare Nutellaa jokaisen cupcaken keskelle. Itse käytän paistamisessa muffinsipeltiä, jonka jokaiseen koloon asetan paperisen cupcakevuoan. Tällä tavoin kuppikakut säilyttävät hyvin muotonsa eivätkä leviä. Paista noin 20-25 minuuttia, kunnes kuppikakut ovat kypsiä ja kullanruskeita. 

Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Kuorrutus:

120 g pehmeää voita
noin 1 pkt tomusokeria
0,5 dl maitoa
(palanen vaniljatankoa)

Vatkaa pehmeä voi, maito ja noin puolet tomusokeripaketista sähkövatkaimella. Vatkata saa tässä vaiheessa ainakin muutaman minuutin, jotta kuorrutus saa hyvän ja kuohkean pohjan. Lisää tomusokeria pikkuhiljaa ja vatkaa koko ajan voimakkaasti - tomusokeria kannattaa lisätä niin kauan kunnes kuorrutus alkaa olla paksua, kuohkeaa ja sellaista, että se on helppoa pursottaa. Pursota haluamallasi tavalla jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele - karkit, kastikkeet, pähkinärouhe yms. ainakin sopii näiden kuppikakkujen koristeeksi! 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Caesar-salaatti



Klassinen caesar-salaatti on loppujen lopuksi aika yksinkertainen homma valmistaa. Eihän siinä ainesosiakaan ole kuin muutama - roomansalaattia, caesar-kastiketta, krutonkeja, parmesaania, itse laitoin vielä kanaa mukaan. Kaikki sekaisin, se on siinä. Mutta jujuna onkin se kastike: netti on erilaisia ohjeita pullollaan, ja itsekin olen useita kertoja sortunut kaupan valmiisiin kastikkeisiin. Mutta eihän mikään voita itse tehtyä soosia.

Tein itse kastikkeen täältä löytyvän ohjeen mukaan. Ja huikeetahan siitä tuli! Pari kunnon lusikallista kermaista kastiketta kulhon pohjalle, joukkoon roomansalaatin lehdet vähän pilkottuina, sekaan itsetehdyt krutongit (paahtoleivän viipaleita paloina paahdettuina oliiviöljyssä ja hippunen suolaa mausteena) sekä paljon parmesaanilastuja. Lihaksi sopii vaikkapa paistetut kanafileet, mausteeksi riittää suola ja pippuri. Yksinkertaista, mutta niin loistavaa.

lauantai 31. toukokuuta 2014

Paistettua lohta, parsarisottoa ja rucolaa






Helatorstai, vapaapäivä keskellä viikkoa, oikein huutaa yhdessäoloa ystävien kanssa - ja mikä olisikaan parempi tapa viettää aikaa yhdessä kuin ruoanlaitto ja sitä seuraava ruokahetki!

Kevät ja ovella kolkutteleva kesä vaikuttaa ainakin itselläni siihen, minkä tyyppistä ruokaa tekee mieli. Parsaa, kevätsipulia, sitruunan raikkautta, yrttejä, kalaa. Kevään ja keäsn välimuoto lautasella: huikea yhdistelmä. Parsa upposi risoton joukkoon, sitruuna maustoi sekä kermaisen risoton että paistetun lohen. Raikkautta toi vielä sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettu rucolasalaatti. Simppeliä, suussasulavaa, mahtavaa. Kun kulinaristiystävä ruokapöydässä sanoo, että tämä on parempaa kuin ravintolassa, sitä tietää onnistuneensa. Eikä muuten tähteitä jäänyt... :)

Näillä määrillä riitti kuudelle syöjälle

Parsarisotto

3 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
50g voita tai vajaa 1/2 dl oliiviöljyä
4dl risottoriisiä
lasillinen kuivaa valkoviiniä
litra kanalientä (vettä + 2 Fond-du-Chefiä)
1 sitruunan mehu
nippu vihreää parsaa, (kuorittuina) ja pilkottuina noin sentin paksuisiksi palasiksi
1 kevätsipulin vihreä varsi, pilkottuna
n. 100g parmesaania raastettuna 

Paistettu lohi

1kg lohta fileinä tai medaljongeina
paistamiseen rypsiöljyä
suolaa, pippuria
(tilliä)

Rucolasalaatti

paketillinen rucolaa
puolikkaan sitruunan mehu
kunnon loraus oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Aloita parsarisotosta, paista lohet vasta kun risotto on melkein valmista. Silppua salottisipulit ja valkosipuli pieneksi. Tee ensin kattilaan kuuma kanaliemi, johon sekoitat sitruunamehun. Kuumenna sitten voi/öljy ja kiehauta sipulisilppu laakeassa kasarissa tai korkeareunaisessa paistinpannussa. Lisää riisi ja kuullota sipulia ja riisiä muutama minuutti, kunnes riisit alkavat muuttua kuultaviksi. Älä anna riisien ottaa itseensä väriä, kannattaa vaikka pitää levy vähän matalammalla lämmöllä vielä tässä vaiheessa, jotta riisi pysyy kauniin vaaleana. Lisää sitten valkoviini pannulle ja hämmennä puuhaarukalla, anna riisien imeä nestettä itseensä. Jos levy on vielä täydellä teholla, pienennä tässä vaiheessa ainakin puoleen, jotta risotto saa alkaa rauhassa kypsymään. Kun riisi on lähestulkoon imenyt kaiken viinin itseensä, ala lisäilemään kuumaa kanalientä kauhallinen kerrallaan. Kermaisen ja pehmeän risoton salaisuus on siinä, että neste imeytyy pikkuhiljaa riisiin ja riisistä irtoaa tärkkelystä. Odottele siis jokaisen kauhallisen jälkeen hetki ja anna liemen imeytyä ennen uuden kauhallisen lisäystä. Sekoittele välillä puuhaarukalla. Jatka tätä kunnes kaikki neste on lisätty, tavallisesti risotto kypsyy noin 20 minuutissa. Kun riisi alkaa olemaan lähes kypsää mutta hieman kovaa vielä purtaessa, lisää parsat ja kevätsipulin varret. Niiden kypsymiseen menee vain muutama minuutti, anna hautua. 

Viimeistään siinä vaiheessa kun parsat lisätään risottoon, kannattaa alkaa paistamaan myös lohia. Kuumenna pannu kuumaksi ja siinä tilkka öljyä. Paista lohifileitä kummaltakin puolelta muutaman minuutin ajan riippuen fileiden paksuudesta, kunnes lohi on läpikoitaisin kypsää ja hailakan vaaleaa. mausta paistovaiheessa suolalla ja pippurilla sekä halutessasi sitruunamehulla sekä tillisilpulla. Anna risoton hautua lohien paistamisen ajan, ja kun lohet ovat valmiita, sekoita vielä viimeiseksi raastettu parmesaanijuusto risoton joukkoon. Juusto sulaa sinne nopeasti ja antaa viimeisen silauksen kermaisuutta ja makua.

Tarjoile paistettu lohi ja risotto raikkaan rucolasalaatin kanssa, ja ruokajuomaksi passaa risottoonkin käytetty valkoviini. Pöytään voi vielä kattaa parmesaaniraastetta, sitä voi jokainen halutessaan vielä lisätä risoton päälle.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Vihersmoothie



Luulin, ettei minusta olisi ikinä juomaan saatikka tekemään vihersmoothieita. Ajattelin, että ne ovat fitness-terveys-hörhöjen hommaa - kuka hullu nyt laittaisi salaattia pirtelöön?! Herkut herkkuina ja salaatit salaattina, joku maalaisjärki pidettäisiin sentään mukana tässä touhussa. Mutta kuinkas kävikään: kun viikon aloittaa maanantaina laivaristeilyllä, kroppa alkaa kaivata pientä puhdistusta, uutta energiaa ja voimaa varsinkin kun aurinko taas herättelee sekä mieltä että kehoa talviunelta. Perjantai-illan kruunasikin sitten lehtikaali-papu-lohi-avokadosalaatti, pinaattipirtelö sekä Cosmon miespaneeli - bueno!

Näitä ohjeita kun googlaili, vastaan tuli mitä erilaisempia ja monipuolisia reseptejä. Aineita oli joka lähtöön - sinne tehosekoittimeen voi tosiaan laittaa melkeimpä mitä vaan. Meidän kokeilumme ei varsinaisesti ole mikään detox-smoothie, vaikka pinaatti puhdistaakin tehokkaasti maksaa kuonasta, vaan enemmänkin voimaa, vitamiineja, energiaa ja kivennäisaineita antava boosti. Koska kaapista ei sen enempää löydy minkäännäköisiä superfoodeja (spiruliinaa, kookosöljyä, kookosvettä, maca-jauheita tai muutakaan), teimme tämän ihan tavallisista raaka-aineista. 

Ohje on simppeli (2:lle):

3/4 kurkku, kuorittuna ja pilkottuna
2 pientä punaista omenaa, kuorittuina ja lohkoina
noin 2-3 dl pakastemangokuutioita, vähän sulatettuna
noin 100g pakastepinaattia, myös hiukan sulatettuina
1 limen mehu
vettä sen verran, että koostumus on hyvä

Kaikki tehosekoittimeen, ja anna surruttaa kunnes muistuttaa pirtelöä. Laseihin ja nauti :) 

Tässä vielä vähän ainesten terveysvaikutuksista:

Kurkku
-vähäkalorinen ja se sisältää paljon vettä
-hyvä C-vitamiinin ja folasiinin lähde
-sisältää myös sinkkiä, magnesiumia ja rautaa 
-kurkulla oletetaan olevan diureettisia, puhdistavia ja rauhoittavia ominaisuuksia.

Omena
-sisältää runsaasti kuituja (noin 4g/omena) ja antioksidantteja

Mango
-Sisältää runsaasti kuituja sekä A-, C- ja B6-vitamiinia
-sisältää mm. syöpää ehkäiseviä antioksidantteja 
-parantaa aineenvaihduntaa ja ruoansulatusta

Pinaatti
-runsaasti hyviä omega3-rasvoja
-sisältää paljon kaliumia ja magnesiumia
-pinaatin A- ja K-vitamiinit pitävät näön hyvänä ja kolesterolin kurissa



Ja jotta ei menisi liian vakavaksi, lupaan että seuraava postaus on jotain aivan överiherkkua... :)



torstai 27. maaliskuuta 2014

Superfoodia salaatissa - lehtikaali-avokado-kanasalaatti


Olen viime aikoina lueskellut enemmän ja enemmän erilaisia terveysruokablogeja ja fitness-blogeja, osittain ajatuksissa omankin ruokavalion "siivous" ja samalla monipuolistaminen. Treenaaminen, koulu, työt ja ylipäätään oleskelu sujuu paljon paremmin, kun syö hyvin - terveellinen ja puhdas perusruoka on avain kaikkeen jaksamiseen. Uusin löytöni on lehtikaali: tämä supervihannes, kaalin ja salaatin välimuoto, ei ehkä ensimmäisenä houkuttele sittarin hyllyltä ulkonäkönsä puolesta nappaamaan sitä ostoskoriin, eikä mairittelevalta kuulosta usein lehtikaalia kuvaamaan käytetty adjektiivi kitkerä. Tässä kohtaa kuitenkin kehotan nielemään pelkonne ja kokeilemaan lehtikaalia kokkailuissa - sitä voi paistaa vokkien joukossa, soseuttaa smoothieihin tai höyryttää lisukkeeksi. Tai sitten kuten minä tein - suoraan raakana salaattiin, jolloin saa varmasti kaikki hyödylliset ravintoaineet!

Lehtikaali on vahva, roteva ja ronski. Se sopii salaatteihin pieneksi silputtuna, mielellään "marinoituna" tunnin verran ensin esimerkiksi sitruuna-oliiviöljy-hunajakastikkeessa, jolloin maku hieman pehmenee ja sitruunan happamuus yltää peittoamaan kitkeryyden. Lehtikaalin kanssa sopivat myös muut vahvat maut - itse käytin tässä fetaa ja omenoita. Lehtikaalia oli useissa resepteissä käytetty aasialaistyyppisissä mausteissa ruoissa - sitä täytyy kokeilla seuraavaksi! 

Lehtikaalin ravintoarvoista vielä sen verran, että se sisältää runsaasti proteiinia, kuituja, rautaa, kaliumia, kalsiumia, C-vitamiinia, K-vitamiinia, A-vitamiineja, antioksidantteja, valkuaisaineita... ja voittaa ravintoarvoillaan mennen tullen monet tutut vihannekst ja kasvikset. Oikeasti, maistuu myös hyvältä! Tästä tykkään, helppo tapa lisätä ruokaan ravinteita, jes! 

Supersalaatti (1-2 annosta)

3-4 lehteä lehtikaalia
1 rkl oliiviöljyä
1-2 rkl sitruunamehua
1 tl hunajaa
ripaus suolaa

kanafileitä
1/2 omena
1 avokado
kourallinen kirsikkatomaatteja
(2 rkl siemeniä, esim. kurpitsan tai auringonkukan)
palanen fetaa, maun mukaan
vihersalaattia kouralliset lautasen pohjalle

Pese lehtikaalin lehdet huolella ja kuivata talouspaerin päällä. Sekoita kastikkeen aineet kulhossa. Poista lehtikaalin lehdistä keskeltä lehtiruoti pois ja silppua lehdet pieneksi silpuksi. Sekoita kastikeeseen ja anna marinoitua noin tunnin ajan. Paista kanat pakkauksen ohjeen mukaan, mausta suolalla ja pippurilla. 

Itse käytin salaatin pohjana hiukan tavallista salaattia, asettele se lautaselle. Lohko omenat ohuiksi lohkoiksi, samoin lohko avokado ja puolita kirsikkatomaatit. Nostele salaattiainekset, ensin lehtikaali ja sitten loput päälle. Omenalohkot lisäävät rapsakkuutta, avokado pehmeyttä ja lehtikaalin joukossa oleva kastike makua. Murusta feta päälle (määrä ihan maun mukaan, ei kannata kuitenkaan vetää övereitä tässä, muuten ei maistu muu kuin feta :D), ja lopuksi kana. Siemenet joukossa paitsi nostavat salaatin ravintoarvoja entisestään, myös lisäävät tekstuuria. 

Syö jo! 



lauantai 8. helmikuuta 2014

Laskiaisen mausteinen kananuudelikeitto


Ystävien kanssa juhlimme pikkulaskiaista jo viime viikolla ja pulkkamäestä palattuamme teimme tätä ihanan tuoksuvaa ja lämmittävää kanakeittoa. Chilin, inkiväärin ja korianterin tuoksut täyttävät keittiön alta aikayksikön ja kuuma liemi lämmittää kohmeisia varpaita myöten varmasti koko kropan. Kaiken lisäksi keitto on oikein terveellistä: olen koko ajan enemmissä määrin kiinnostunut terveellisestä ja puhtaasta ruoasta, ja tämä keitto sopii tuohon kehykseen kuin nakutettu - viimeksi tänään intouduin taas ystäväni kanssa juttelemaan ruoka- ja ravintofilosofioistamme ja tajusin, että oikeastaan kaikkein terveellisintä on syödä oikeaa ja puhdasta ruokaa kunnon raaka-aineista. Lisäksi valkosipuli, chili ja inkivääri ovat oikeita luonnon terveystuotteita ja pitävät varmasti kaikenmaailman pöpöt ja flunssat loitolla. Broileri tuo keittoon proteiinia, porkkana ja valkosipuli vitamiineja ja nuudelit hiilihydraatteja juuri sopivassa suhteessa antaen energiaa päivän touhuihin. Ja nälkä lähtee varmasti!

Aasialaistyyppinen keitto on nopea tehdä ja yhdestä annoksesta riittää noin neljälle syöjälle. Alunperin ystäväni oli ottanut ohjeen Pastanjauhantaa-blogista, tämä ohje on oma muokkaukseni siitä. 

Ainekset:

300g maustamatonta kanaa suikaleina
oliiviöljyä
5 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
n.3 sentin pala inkivääriä
1 chili
1 fond du chef -kanaliemitiiviste ja reilu litra vettä
TAI
reilu litra kanalientä
1,5tl suolaa
pippuria
3 kiekkoa nuudeleita (itse käytin riisinuudeleita)
ruukullinen korianteria

Paista kanasuikaleet pienessä öljytilkassa ja nosta sivuun odottamaan. Suikaloi porkkanat ohuehkoiksi suikaleiksi ja silpu valkosipulinkynsi. Valkosipulin kynsiä ei muuten kannata ikinä puristaa, vaan murskata ensin veitsen lappeella ja pilkkoa sitten pieneksi - näin vältyt kitkerältä valkosipulin maulta! Halkaise chili pitkittäin ja poista siemenet sisältä, silppua chili sen jälkeen. Kuori inkivääri ja raasta se. Kuumenna pannulla öljyä ja kuullota porkkanasuikaleita, valkosipulia, chiliä ja inkivääriä muutaman minuutin ajan. Lisää sitten vesi ja kanafondi tai valmis kanaliemi. Anna kiehua hiljalleen kunnes porkkanat kypsyvät.

Kun porkkanat ovat melkein kypsiä, lisää kanat ja nuudelit sekä mausta suolalla. Tarkista tässä vaiheessa maku ja nesteen määrä - nestettä voi lisätä jonkun verran, jos näyttää, että nuudelit vievät kaiken nesteen keitosta. Anna poreilla kunnes nuudelit ovat pehmeitä, ja nosta kattila pois liedeltä. Silppua korianteri ja lisää keiton joukkoon. 

Tarjoile kuumana lämmikkeenä talvisena päivänä ja tee makumatka aasiaan...


tiistai 4. helmikuuta 2014

Huikea uunissa paistettu kokonainen kana timjamilla, sitruunalla ja valkosipulilla maustettuna



Olen koko pienen ikäni lukenut Jamie Oliverin keittokirjoja ja haaveillut kaikista ihanista herkuista, joita kirjojen sivut ovat pullollaan. Yksin asuvana opiskelijana sitä kuitenkin harvemmin itselleen kokkailee mitään kauhean erikoista tai erilaista. Onnekseni minulla on monta ihanaa (ja nälkäistä) ystävää, jotka kyllä tulevat kun ruokakello soi - niinpä Annan kanssa loppiaisena kutsuttiin pöytä täyteen kavereita nauttimaan rustiikkisesta loppiaisillallisesta. Pöytään nostettiin kokonaisena paistetut kaksi kanaa, hunajaiset maalaisuunijuurekset sekä jälkiruoaksi sitruunainen mantelitorttu. Vaikka itse sanonkin, niin hyvää oli!

Tässä ajattelin nyt jakaa meidän tapamme tehdä tämä eeppinen uunissa paistettu kokonainen kana. Meillekin kyseinen kerta oli ensimmäinen, ja vaikka epäiletkin ehkä omaa osaamistasi, niin huolet pois ja kanaa ostamaan! 

Kokonaisena paistettu kana à Anna&Ekku:

3-4:lle

1 pakastettu kokonainen kana
1 sitruuna
kourallinen timjaminoksia
1 valkosipuli
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 rkl hunajaa

Anna kanan sulaa pakkauksen ohjeen mukaan, huoneenlämmössä noin 20 tuntia.  Lämmitä uuni 225°C.

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta noin puolet sen kuoresta. Pilko kolme valkosipulinkynttä pieneksi silpuksi ja sekoita raastetusta sitruunankuoresta, valkosipulista, hunajasta ja öljystä mausteseos. Lisää lehdet muutamasta timjaminoksasta, mausta suolalla ja pippurilla.

Irroita varovasti kanan nahka sen alla olevasta lihasta, varo rikkomasta nahkaa näin tehdessäsi, sillä nahka suojaa mausteiden pysymistä lihan pinnalla ja mehevöittää samalla lihan. Suolaa kana ja hiero mausteöljyä nahan ja lihan väliin.

Kuori loput valkosipulinkynnet ja lohko sitruuna neljään osaan. Työnnä sitruunalohkot, valkosipulinkynnet ja timjaminoksat kanan peräaukosta sisään ja aseta kana uunivuokaan tai pellille.

Paista kanaa ensin 225 asteessa noin 15 minuuttia ja vähennä sitten lämpöä 200 asteeseen. Jatka paistamista noin tunti, valellen välillä kanaa vuokaan valuneilla nesteillä. Voit kokeilla kanan kypsyyttä leikkaamalla viiltoja kanan lihaan - jos sieltä valuva neste on kirkasta ja liha irtoaa helposti luista, on kana kypsää. Ota kana pois uunista ja peitä foliolla, anna hetken hautua folion alla. Tarjoile esim uunijuuresten kanssa.

P.s. Jos epäilet omia kykyjäsi leikata valmis paistettu kana, hae googlesta hakusanoilla "how to carve a roast chicken". Tuloksena tulleiden videioiden avulla me ensikertalaisetkin onnistuimme kanan paistossa :) Ja kaverit kiittää!




Chili con carne



Tulinen ja mausteinen chili con carne on siitä helppo ruoka, että siitä on versioita varmasti yhtä monta kuin tekijöitäkin. Ainesten määrät, ja oikeastaan aineet itsekin, voi soveltaa sillä periaatteella mitä nyt sattuu olemaan kotona, ja useimmiten kaapista löytyykin perusaineet chili con carneen. Perusaineena on tietenkin chili ja liha ihan jo nimensä perusteella, höystettynä sipulilla, mausteilla ja tomaatilla. Perinteisesti chili con carneen kuuluvat myös punaiset kidney-pavut, jotka tuovat sekä makuun että tekstuuriin kivasti sellaista maanläheisyyttä, earthiness niinkuin enkuksi sanottaisiin.

Chili con carne

noin 400 grammaa naudan jauhelihaa
2 sipulia
2-3 kynttä valkosipulia
öljyä kuullottamiseen
2 isohkoa punaista chilipalkoa
500gr tomaattimurskaa
2 pientä säilyketölkkiä tomaattipyreetä
1 tlk kidneypapuja
suolaa
pippuria
yrttejä/yrttisekoitusta

tarjoiluun riisiä ja salaattia (ja ranskankermaa)


Silpu sipulit ja valkosipulit pieneksi silpuksi. Halkaise chilit pitkittäissuunnassa kahtia ja poista siemenet (siemenet ovat chilissä sitä kaikkein tulisinta osaa - voit jättää hiukan siemeniä tuomaan makua mutta suosittelen että suurimman osan otat suosiolla pois). Silpu myös chili pieniksi paloiksi. Muista olla varovainen chiliä käsitellessä, en suosittele ainakaan hieromaan silmiä chilin käsittelyn jälkeen! Kuullota sipulia, valkosipulia ja chiliä pannulla öljyssä ensin pari minuuttia ja lisää sitten jauheliha. Anna lihan ruskistua ja mausta sitten hiukan suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska ja sose, sekoita kunnolla ja anna poreilla hiljalleen miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Jos käytät kuivattuja yrttejä, ne kannattaa myös lisätä tomaattien kanssa, jolloin ne ehtivät antaa makua ruokaan. Valuta kidneypavut ja lisää ne joukkoon. Tarkista sitten maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Tarjoile keitetyn riisin, salaatin ja ranskankerman kanssa.


maanantai 20. tammikuuta 2014

Maailman helpoin omenakakku


Syksyisen omenatarharaidauksen tuloksena saadut ja pakastetut omenalohkot saivat tänään kyytiä, kun tammikuisen pakkasillan lämmittäjäksi synty näppärä omenakakku - ihan hetkessä, vannon. Tämä on ehkä helpoin kakku ikinä, aineksetkin löytyy tusinatallaajalta usein valmiina kaapista. Sovelsin ohjetta vähän maku.fi -nettisivuilta muokaten, mutta kaikessa simppeliydessään ohje on kyllä aikamoista peruskauraa. Omena siis käteen ja vatkain toiseen, tämä onnistuu kaikilta! 

Omenakakku

2 munaa
1,5 dl sokeria
1 kukkurallinen tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl kanelia
100 g voita (50 g sulatettuna ja 50 g ohuina lastuina)
1 rkl fariinisokeria (tai tavallista sokeria/kidesokeria/muscovadosokeria...)
1-2 omenaa lohkoina

Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja voitele vuoan reunat kevyesti. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat, sokeri, vaniljasokeri ja suola vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Sulata samaan aikaan puolet eli 50 grammaa voista. Sekoita jauhot, kaneli ja leivinjauhe keskenään ja lisää munasokerivaahtoon. Lisää viimeiseksi sulanut voi ja sekoita varovaisesti tasaiseksi, älä riko kuohkeaa vaahtoa! Levitä taikina irtopohjavuokaan. Lado omenaviipaleet nätisti taikinan päälle (itse painan niitä vähän syvemmällekin välillä taikinaan). Ripottele päälle fariinisokeri ja asettele voilastut tasaisesti omenien päälle. Ne sulavat uunissa ja yhdessä fariinisokerin kanssa karamellisoivat omenia. Paista noin 30 minuuttia, tai kunnes tikulla kokeiltaessa kakku on kypsää. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.