keskiviikko 29. elokuuta 2012

Macaron-leivokset

Viime päivinä on blogissa ollut hiljaista, mutta keittiössä sen sijaan on ollut ennennäkemötön kuhina. En ole edes ehtinyt päivittää aikaansaannoksista, mutta toisaalta - vain yhtä lajia pikkuleipää tässä on tullut paistettua useaankin otteeseen alkuviikosta. Kyseessähän on siis ranskalainen macaron-leivos, josta olen viimeisen kolmen päivän aikana tehnyt neljä versiota. Näistä neljästä erästä noin puolitoista pellillistä yhdeksästä on näyttänyt etäisesti macaroneilta, kolme pelliä mennyt täysin penkin alle (niistä ei kehtaa edes laittaa kuvaa!) ja lopuista tuli vähän sitä sun tätä, ihan syömäkelpoisia mantelipipareita, muttei niitä ihan macaroneiksi kutsuisikaan. Täydellisten macaronien haaste siis jatkukoon tulevaisuudessakin...!

Ihastuin näihin leivoksiin puolitoista vuotta sitten lomaillessani Pariisissa. Ostin tällä vierailulla myös reseptikirjan, jonka kuvat olivat syötävän hyvän näköisiä ja ohjeet ranskan kielellä - kirja vetosi minuun jo pelkästään taiteellisista syistä! Opiskelin kirjan vinkkejä macaronien tekoon, ja hain netistä lisää tietoa näistä mantelisista herkkupaloista. Vihdoin uskalsin kokeilla itse, ja mikä koukutus! Kun satsi ei onnistunutkaan, oli pakko tehdä uusi. Ja taas uusi. Ja vielä kerta kiellon päälle...

Yritän selostaa seuraavaksi tarkasti sekä ohjetta, että sitä mitä tein ja miten, ja missä uskon menneeni vikaan. Onnea koitokseen - jos onnistut, kommentoi ja voin ottaa opiksi!

(ohje on kirjan mittojen mukainen ja mallia otin paljon myös Leivontafoorumin sivuilta)

100g mantelijauhoa
100g tomusokeria
40g + 40g kananmunanvalkuaista
100g taloussokeria
4 cl vettä
(1rkl tomusokeria)

Vaiheet ovat seuraavanlaiset:

Manteri-tomusokeriseos ja valkuainen
1. Mittaa tomusokeri ja mantelijauho kulhoon ja sekoita hyvin sekaisin. Käytä niin hienoa mantelijauhoa kuin kaupasta saat, mitä hienompaa sen parempi. Siivilöi seos suurempaan taikinakulhoon ja pane odottamaan hetkeksi.

2. Mittaa 40 g valkuaisia kulhoon (jos sinulla on yleiskone, laita ne sen kulhoon) ja ota vatkain valmiiksi esille.

3. Mittaa taloussokeri ja vesi kattilaan ja laita se hellalle. Tässä vaiheessa voit aloittaa vatkaamaan valkuaisia kevyesti vaahdoksi. Vatkaimen tehosta riippuen säädä voimakkuus sellaiseksi, että vaahtoa alkaa muodostua suhteellisen hitaasti, usein puoliteho riittää tässä vaiheessa. Samalla kun valkuaiset vaahdottuvat, siirappi saa kiehua, kunnes se on noin 116-asteista (lämpömittari on kova sana - luulen, että omani eivät onnistuneet siksi, että lämpömittarini ei oikein pelittänyt). Valkaisten vaahdottamisen alkuvaiheessa voit myös lisätä ruokalusikallisen tomusokeria aloittamaan "marengoitumisen". Kun siirappi on valmista (110-120-asteista ja kiehuvaa), kaada se valkuaisvaahdon joukkoon paksuna nauhana hieman kulhon reunaa pitkin, jolloin se ei roisku kulhon reunoille.
Marenki

Valkuaisvaahto saa ennen siirapin lisäämistä olla sellaista "höttöä", pehmeää ja huokoista. Kuuman siirapin lisääminen aloittaa valkuaisten kypsyttämisen jo ennen taikinan menoa uuniin, ja tällä tavalla tehtyä marenkia kutsutaan italialaiseksi marengiksi. Se on ilmeisestä vähän tukevampaa tekoa kuin tavallinen sokeri-valkuaisvaahto, eikä sen pitäisi lässähtää esimerkiksi taikinan sekoittamisvaiheessa.

Käännä nyt vatkain täysille ja vatkaa, kunnes marenki on kiiltävää ja paksua.

4. Marengin vaahdottuessa voit ottaa esille tomusokeri-manteliseoksen ja sekoittaa joukkoon toiset 40 g valkuaista. Tuloksena on paksua mantelitahnaa. Jos aiot värjätä marenkisi, lisää väriaine tässä vaiheessa taikinaan.

5. Kun marenki on valmista, sekoita se pienissä erissä nuolijan avulla manteliseokseen. Koska marenki on tehty italialaisella tavalla, kestää se enemmän sekoittamista kuin tavallisesti, muttei kannata kuitenkaan liikaa sotkea taikinaa. Tavoitteena on saada tasainen, löysähkö taikina, joka on kuitenkin tarpeeksi paksu pursottamiseen, eikä ole juoksevaa. Oikean koostumuksen oppii varmaan vain kokeilemalla - parempaa neuvoa juuri nyt ei ole antaa.

6. Siirrä taikina pursottimeen, jossa on pyöreä, isoaukkoinen tylla. Pursota pellille suoraan alaspäin pieniä palluroita, jotka taikinan ollessa oikeanlaista tasaantuvat tasaisiksi siten, ettei siihen jää pursotuksesta kohoumaa, muttei se leviäkään kauheasti.

7. Kun saat pellillisen pursotettua, kopauta pellin pohjaa pari kertaa, jotta saat ylimääräiset ilmakuplat poistettua (niitä voi puhkoa myös cocktail-tikulla) ja jätä ne kuivahtamaan 30-60 minuutiksi. Tämä kuivattaminen saa (tai ainakin pitäsi saada...) aikaan sen, että macaronien lakki pysyy ehjänä ja kiiltävänä ja että ne uunissa nousevat kauniisti alhaaltapäin tasaisesti.

8. Paista levänneitä macaroneja 150-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Uunin lämpötila on myös yksilöllinen - itselläni alkoi näyttää paremmalta kun väänsin uunin alhaisemmalle (noin 135-140°C). Varo polttamasta macaroneja, ne eivät saa ruskistua! Mieluummin pitää kauemmin alhaisemmalla lämmöllä. 

9. Ota macaronit ulos uunista ja vedä leivinpaperi kylmälle alustalle (kuumalla pellillä ne jatkavat kypsymistään). Anna jäähtyä hetki ennen kuin irrotat ne paperista. Monissa ohjeissa käskettiin sitten antaa macaronien "vanheta" - niitä ei siis kannata syödä heti, vaan täyttää jäähtyneinä ja antaa odottaa jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään. Valmiit macaronit voi myös pakastaa (kuoret voi pakastaa myös erikseen) ja sulattaa ennen tarjoilua. 

Hyviä ohjeita myös näiltä sivuilta:
http://www.jauhotsuussa.fi/2010/06/macaron-ohje.html
http://notsohumblepie.blogspot.fi/2010/01/lemon-mascarpone-macarons.html







Täytteet


Täytteeksi macaroneihin tein kolme erilaista versiota: suklaisiin suklaatäytettä, vaaleisiin sitruunatäytettä ja vaalenapunaisiin samansävyistä valkosuklaa-tuorejuustotäytettä. Kaikki täytteet olivat enemmän tai vähemmän yritys-erehdys-mallia, mutta suuripiirtein tällaista:

Suklaatäyte:

tummaa suklaata
kermaa
tomusokeria maun mukaan

Kuumenna kerma (noin 0.5-1 dl) kattilassa ja lisää paloiteltu suklaa (100g). Odota kunnes suklaa sulaa, ja lisää tomusokeria, kunnes maku miellyttää. Tomusokerin määrä riippuu aika pitkälti suklaan kitkeryydestä - itse käytin todella kitkerää tummaa suklaata, joten sokeriakin meni jonkin verran. Sekoita tasaiseksi (koostumus pitäisi olla paksu ja kiiltävä) ja anna jäähtyä hetki. Täytä macaronit, kun seos on vielä levitettävää, sillä se kovettuu jääkaapissa.

Sitruunatäyte:

1 osa lemon curdia
1 osa maustamatonta tuorejuustoa
(tomusokeria)

Sekoita tasaiseksi tahnaksi.


Lemon curd eli sitruunatahna

"When life gives you lemons, make lemon curd". Ei se tainnut mennä ihan näin, mutta lemon curdia syntyi tänään meidän keittiössä! Ensisijaisesti tein tätä ihan tulevaan tarpeeseen (josta lisää täällä blogissa ensi viikolla), mutta ajatteolin postata tämän tänne ihan omana tekstinään. Ohje oli hesarin ruokasivuilta ja onnistui kyllä hyvin, vaikka pelkäsinkin, ettei se paksene kunnolla. Viime kokeilusta jäi vähän sellaiset traumat, että tahna jäi liian löysäksi, joten vähän jännityksellä tällä kertaa lähdin sitruunoita sekoittelemaan!

Ohje kaikessa simppeliydessään menee näin:

1,5 dl sitruunamehua (mehut noin 1-2 sitruunasta)
1 dl sokeria (ohjeen mukaan 0,5 dl mutta jäi kirpakkaaksi)
3 kananmunaa
50 g voita
1 sitruunan raastettu kuori

Vatkaa sitruunamehu, kananmunat ja sokeri kevyesti sekaisin ja siivilöi kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan vatkaten kunnes se paksenee ja lisää voi. Anna voin sulaa ja ota kattila pois liedeltä, anna jäähtyä.

Purkita puhtaaseen tölkkiin ja säilytä kylmässä. Säilyy parisen viikkoa jääkaapissa.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Porkkanasämpylät

Ensimmäinen kokeilu mummulan leivinuunilla! Porkkanasämpylät kypsyivät ihanasti uunin jälkilämmöllä pizzan paiston jälkeen noin 200-250 °C:ssa, ja ennen paistamista kohosivat ihanasti leivinuunin lämmittämässä vanhassa saunassa... 

Itse en ole pitkään aikaan enää tehnyt sämpylöitä seuraten ohjetta. Tästä seuraa se, että ne joskus onnistuu... ja joskus taas ei. Nyrkkisääntönä on kuitenkin, että ei tee taikinasta liian kovaa - tällöin onnistumisen todennäköisyys on jo melkoisen suuri :) 


Täydellisten sämpylöiden metsästys


Sämpylöissä muutenkin on muutama peruskikka, joilla välttää pahimmat sämpylämokat. Tässä nyt kootusti omat ohjeeni täydellisiin sämpylöihin:

1. Ei liikaa jauhoja! Jätä taikina mieluummin liian löysäksi. Se saa vielä kokoamisvaiheessa olla melko löysää (ei tarvitse irrota käsistä). Lisää sitten jauhoja tarvittaessa sämpylöitä pyöriteltäessä. 

2. Vaivaa tarpeeksi. Nyt punnitaan käsivoimat! Kunnon vaivaus irroittaa tärkkelyksen jauhoista ja parantaa sitkoa, jolloin sämpylöistä tulee pehmeitä. 

3. Sopivan kuuma vesi. Kuivahiivan kanssa veden tulee olla 42-asteista; liian kuuma vesi tappaa hiivan. Sopiva lämpötila on kädenlämpöisestä lämpimämpi, mutta sellainen, ettei se ainakaan polta. Ekan kerran voi kokeilla lämpömittarin kanssa, ja sitten tietääkin jo suurinpiirtein mikä on sopiva lämpötila. 

4. Sokeria! Hiiva tarvitsee toimiakseen sokeria. Laita siis aina hiivataikinaan lusikallinen sokeria, siirappia, hunajaa... ja saat taikinan kohoamaan!

5. Viimeisenä kärsivällisyyttä! Anna taikinan kohota rauhassa ennen leipomista ja vielä pellilläkin. Kärsivällisyys palkitaan :) 
Leivinuunissa on tunnelmaa!

Porkkanasämpylät


5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
500 g porkkanaa raastettuna
2 rkl siirappia
2 tl suolaa
12 d sämpyläjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä

Lämmitä vesi 42-asteiseksi (ks. ylempänä). Sekoita veden joukkoon taikinakulhossa kuivahiiva, suola ja siirappi. Ala lisäämään jauhoja vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen (ensin puulusikalla). Lisää porkkanaraaste taikinan vielä ollessa löysää. Taikinan paksuuntuessa ala vaivata taikinaa käsin ja alustuksen loppuvaiheessa lisää öljy. Jauhojen määrä on ohjeellinen, lisää sen verran että se tuntuu hyvältä, tarpeeksi paksulta muttei kuitenkaan kovalta. Anna kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa leivinliinalla peitettyvä noin puoli tuntia.

Pyörittele kohonneesta taikinasta palloja ja anna niiden kohota leivinpaperin päällä vielä toiset puoli tuntia ennen uuniin laittamista. Kaksinkertainen kohotus tekee sämpylistä pehmeitä ja ilmavia. Paista kohonneita sämpylöitä noin 10 minuuttia 225 °C:ssa, tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita (myös pohja on saanut väriä).


Sitruunainen sienirisotto

Tämä pehmeä risotto aloitti eilen venetsialaisten juhlinnan. Sennin kanssa olemme aina panostaneet hyvään ruokaan, eikä metsään menty tälläkään kertaa ;) Risotosta tulee vielä valitettavan liian usein mieleen kouluruokalasta tuttu riisi-hemapa-kanasuikale-mössö, vaikka "oikea" italialainen risotto on yhtä kaukana siitä kuin norsu napajäätiköstä. Tällaisen risoton salaisuus on se, että jaksaa lisätä nestettä pikkuhiljaa ja  hämmentää samalla koko ajan, jolloin riisistä vapautuva tärkkelys paksentaa risoton ja koostumuksesta tulee pehmeä ja yhtenäinen.

Risotoa voi muokata mauiltaan aika paljonkin omien mieltymyksien mukaan, me teimme risottoa herkkusienistä ja maustoimme myös vähän sitruunalla, timjamilla ja rosmariinilla (näitä yrttejä sattui olemaan käsillä:)). Parmesaania kannattaa raastaa sen verran että sitä jää myös valmiin risoton päälle  Sitten vaan hämmentämään!
Hämmennä hämmennä!

1 punasipuli (antoi kivan vaaleanpunaisen säväyksen risottoon...)
kunnon loraus oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
1 dl valkkaria (jotain sellaista valkkaria jota kelpaa myös juoda)
7-10 dl kuumaa kasvislientä (kanaliemikin käy, itse tein yhdistämällä kuumaa vettä ja kasvis fond du chefin)
rasiallinen herkkusieniä
puristus sitruunasta
oksat rosmariinia ja timjamia
kourallinen raastettua parmesaania

suolaa ja pippuria

Tee ensin kuuma kasvisliemi valmiiksi esim. kannuun. Pilko sipulit pieneksi silpuksi ja kuullota ne öljyssä. Kun ne ovat vähän pehmenneet, lisää riisi, ja kuullota sitä kunnes se on muuttunut hiukan läpinäkyväksi.Lisää valkoviini ja ala pikkuhiljaa lisäämään kasvislientä koko ajan hämmentäen, lisää vähän uutta lientä kun edellinen on haitunut. Noin puolessa välissä hauduttamista lisää yrttioksat ja sitruunamehu. Sillä välin kun itse hauduttelin risottoa, Senni esipaistoi pilkotut herkkusienet eri paistinpannulla öljyssä ja maustoi suolalla ja pippurilla ja ne lisättiin joukkoon. Kun risotto alkaa olla valmista (riisi sopivan al denteä ja koostumus pehmeää), maista ja mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Lisää parmesaani ja sekoita, juusto sulaa ihanasti joukkoon!

Koristele sitruunalla ja tarjoa parmesaanin kanssa, kyytipojaksi samaa valkkaria mitä käytit risottoonkin.


Meillä olisi ollut vielä jälkkäriäkin, mutta tämän jälkeen oli niin täynnä ettei kyllä jaksanut edes ajatellakaan sitä! 


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Persikka-aurajuustobroileri



Tämä on yksi mun lemppariruoista, koska kaikki sen ainekset on mun lemppariaineksia. Tykkään tosi paljon sinihomejuustosta (kotoisammin siis Aurajuustosta), persikoista ja kanasta, ja tässä yhdistyy kivasti kaikki. Makean ja suolaisen yhdistelmä on jännä, eikä kermakaan kastikkeessa ole pahaksi :) Kaiken lisäksi tämä on helppo tehdä - kaikki aineet vaan uunivuokaan ja uuniin hetkeksi, jolloin voikin tehdä jotain muuta ja odotella tuoksujen nousemista uunista!

Ohje on joka kerta vähän vaihdellut, teen aika usein ruokaa siis sillä kuuluisalla mutu-tuntumalla, mutta tässä nyt suurin piirtein mitä vuokaan upposi:

1 pkt (4kpl) maustamattomia broilerin rintafileitä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
currya
cayennepippuria
1 tlk persikoita mehussa
1 prk ruokakermaa (à 2dl)
1/2 kuutio Aurajuustoa

tarjolle basmatiriisiä ja persiljasilppua

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele uunivuoka ja laita broiskufileet pohjalle. Mausta niiden pinta hyvin jo tässä vaiheessa - suolaa, pippuria, currya, paprikaa, itse laitoin vielä cayennepippuriakin, mutta sen voi jättää pois jos haluaa.Pilko persikat ja laita ne broilerien päälle. Kaada joukkoon vielä 1 dl persikoiden säilöntämehua makua antamaan. Murusta päälle vielä aurajuusto ja kaada lopuksi joukkoon kerma. Aurajuuston määrä on tässä todellinen makuasia - faneille kokonainen kuutiokaan ei ole liikaa!

Kypsennä uunissa noin 30-40 minuuttia, kunnes broileri on kypsää. Aika riippuu niin uunin tasosta kuin fileiden paksuudestakin, joten kokeilemalla oppii läytämään oikean paistoajan.

Ripottele valmiin broilerin päälle vielä persiljasilppua ja tarjoile keitetyn basmatiriisin kanssa.

Bon apetit!





Ihanaakin ihanampi Brita-kakku

Tätä kakkua tein jo itse asiassa heinäkuussa ennen tämän blogin syntyä, mutta tämä ohje kyllä ansaitsee tulla jaetuksi myös täällä blogissa. Brita-kakku kuuluu mielessäni niin kesään - ihanan rapea pohja yhdistettynä kermavaahtoon (tai vanillaan) ja täytteeksi vain tuoreita mansikoita... Nautinto on taattua, kuka ei voisi olla pitämättä tästä?! Heinäkuussa tällä kakulla juhlistettiin äidin ja isän hääpäivää, ja kakku huuhdeltiin alas ihan oikealla shamppanjalla <3

Tässä kakussa useimpia varmaan pelottaa sen marengin tekeminen, mutta siitä ei kannata huolestua. Brita-kakun ihanuus on myös se, että pohjan ei todellakaan kuulu olla "täydellinen" vaan ihana sekamelska makuja. Itse laitoin väliin vielä hiukan raastettua valkosuklaata, ja se maistui sieltä juuri tarpeeksi läpi, muttei dominoinut, täydensi vain mansikoiden omaa makua.

Alkuperäinen ohje täältä, hieman muokattu oma versioni siitä tässä alempana:

150g voita
1,5 + 3 dl sokeria
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl maitoa

Vaahtoutuvaa vaniljakastiketta tai kermavaahtoa 1 prk
Mansikoita
Valkosuklaata n. 70g
Koristeeksi sitruunamelissan lehtiä

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Erottele keltuaiset ja valkuaiset (katso video). Tee ensin kakkupohja, aloita vatkaamalla huoneenlämpöinen voi ja 1,5 dl sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen ja jatka koko ajan vatkaamista. Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää jauhoseosta ja maitoa vuorotellen taikinaan samalla sekoittaen (älä enää vatkaa täysillä). Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille. Taikina on aika paksua ja hankalahkoa levittää, mutta ohut keros riittää eikä sen tarvitse ulottua ihan reunoille asti. Nuolija on hyvä väline tähän. Paista pohjaa uunissa noin 10 minuuttia ja valmista tällä välin marenki.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Jotta vaahdosta tulisi hyvää, joukossa ei saa olla pisaraakaan rasvaa eikä vettä! Hyvä vaahto on paksua, valkoista ja kiiltävää. Levitä marenkiseos esipaistetun pohjan päälle (tässä vaiheessa se siis saa näyttää hiukan suttuiselta - levitä marenki vaikka lusikalla ja pyörittele lusikkaa marenkipinnalla, jolloin saat siihen kivoja pyörteitä ja muuta kuviota. Näin kannattaa tehdä, koska siistä ja symmetristä siitä ei saa - parempi siis mennä toiseen suuntaan :D) Jatka paistamista vielä noin 20-25 minuuttia (riippuen uunin tasosta), kunnes marenki on saanut hiukan väriä ja kuivunut, ehkä hieman halkeileekin. Ruskeaa siitä ei saa tulla, joten jos näyttää että pinta kovasti tummuu, vähennä asteita.

Leikkaa valmis pohja kahtia ja anna jäähtyä. Täytä kakku kerma- tai vanillavaahdolla ja mansikoilla (muutkin marjat käy, miksei hedelmätkin) ja raasta valkosuklaata myös väliin. Nosta toinen puolikas vaahdon päälle. Itse en enää laita kermavaahtoa ihan päällimmäiseksi, laitoin vain mansikoita ja sitruunamelissanlehtiä ja vähän myös sitä valkosuklaata.





Namm oli hyvää...


keskiviikko 15. elokuuta 2012

The real deal cheesecake

En ollut ikinä tehnyt uunissa paistettua juustokakkua, sellaista oikeaa, alkuperäistä, legendaarista New York style -cheesecakea, kunnes leivontablogeja selattuani löysin tämän ohjeen. Tämä Terhin keittiöstä bongattu ohje sai veden kielelle jo reseptin lukuvaiheessa, ja kun rivien välistä luin lupailuja täydellisestä juustokakusta, oli pakko marssia kauppaan ostamaan Philadelphiaa ja siitä sitten kotiin murskaamaan Digestivejä. 

Ja olihan se. Siis lähestulkoon täydellistä. Samettinen koostumus; pehmeä, makea maku, josta erottuvat selkeästi vivahteet sitruunan raikkauteen, vaniljaan ja tuorejuuston täyteläisyyteen. Tätä täytyy tehdä toistekin! Myös makutuomareina toimineet Sara, Anna ja Jaakko kelpuuttivat kakun joten uskottava se oli - tästä paremmaksi juustokakun on vaikea mennä. Tietenkin erilaisilla makuvaihteluilla saa varmasti uusia ihania yhdistelmiä luotua, mutta tässä oli jotakin niin pelkistettyä hyvää, ettei oikein osaa kaivata siihen mitään muuta makua. Niinhän se on, että paras tulos syntyy puhtaista raaka-aineista yksinkertaisilla ohjeilla.

Käyttämäni resepti oli tämänlainen:
(hieman poikkeaa alkuperäisestä - yksi purkki philadelphiaa jäi vahingossa kaupan hyllylle joten vähensin vähän muitakin aineita)

Pohjaan
 puolikas paketti Digestive-keksejä
125 g margariinia
2 rkl sokeria

Täytteeseen
2 pkt Philadelphia-tuorejuustoa
2 rkl jauhoja
2,5 dl sokeria
3 kananmunaa
1 purkki ranskankermaa
2 kukkurallista teelusikkaa vaniljasokeria
kunnon puristus sitruunamehua

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit murusiksi ja sulata voi. Sekoita pohjan ainekset keskenään ja levitä vuoan pohjalle sekä vähän reunoillekin. Paista pohjaa 165 °C:ssa noin kymmenen minuuttia. 

Tee tällä välin täyte: Vatkaa tuorejuusto, sokeri ja jauhot vaahdoksi (helpoiten käy sähkövatkaimella). Lisää kananmunat yksitellen vatkaten ja lopuksi sekoita joukkoon ranskankerma, vaniljasokeri ja sitruunamehu. Rakastan vaniljasokeria, joka sisältää aitoa vaniljaa ja niitä ihania mustia pilkkuja, jotka saavat taikinan näyttämään niin aidolta ja luonnolliselta... Vanilliinisokerin esanssiseen makuun olen jo niin kyllästynyt, mutta jokainen tietenkin resurssien ja mieltymysten mukaan!

Kaada täyte pohjan päälle ja paista kakkua 165 °C:ssa noin 1 tunti. Paistamisen loppuvaiheessa laskin lämpötilaa 150 °C:een, koska kakun pinta alkoi kovasti tummua, mutta tämä riippuu luonnollisesti uunista ja sen tehosta. 
                                                                 Juustokakun elinkaari:


Tarjoile kakku jäähtyneenä marjojen tai vaikka marjakastikkeen kanssa. Itselläni oli vadelmia ja mansikoita säästynyt pakastamisen yhteydessä joten oma kakkuni sai niitä päälleen :) Mustikat olisivat varmasti myös mahtavia, miksei pakastimestakin otettuina! 





keskiviikko 8. elokuuta 2012

Feta-pinaatti-pizzaa ja vähän sitä tavallistakin...




Pizzaa teki mielemme elisenä kauniina kesäisenä keskiviikkoiltana työpäivän uuvuttamana, joten pizzaa oli sitten tehtävä. Vähän aikaa mietittyämme keksimme myös, että aikaisemmin tällä viikolla poimimamme pinaatit (mökin kasvimaalla kasvatetut) pitäisi käyttää ja että kokeilisimme tällä kertaa jotakin meille uutta - pinaattipizzaa!

Ennen kuin pääsimme sen pidemmälle, tein pizzataikinan kohoamaan.

2 dl 42-asteista vettä
2 rkl kuivahiivaa
4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
3 rkl oliiviöljyä

Sekoita noin puolet jauhoista, kuivahiiva, suola ja sokeri keskenään ja lisää vähän kädenlämpöistä kuumempi vesi. Lisää jauhoja alustaen taikinaa samalla. Kun taikina alkaa olla paksua, lisää öljy ja vaivaa hetken ajan. Tässä vaiheessa lisää jauhoja jos tuntuu että taikina on liian löysää, itse tykkään jättää taikinan aavistuksen liian löysäksi (ei aivan irtoa käsistä vielä) jotta valmiista "tuotoksesta" tulisi pehmeämpää. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla ainakin puoli tuntia.

Pientä päänvaivaa aiheutti pinaatin käsittely ennen pizzapohjan päälle asettelua. Hetken aikaa googleteltuani päätin ryöpätä (=nopeasti kiehauttaa) pinaatit runsaassa vedessä. Iso pussillinen pinaatin lehtiä kutistui käsittelyssä vain reiluksi desiksi pinaattia! Tässä vaiheessa kannattaa maustaa pinaatti suolalla ja pippurilla.  Pinaatin kumppaniksi pizzan päälle löysin kaapista palasen fetajuustoa ja hiukan vihreitä oliiveja - sopivat yhteen todella hyvin eikä hullumpaa pizzan päällä! Pinaattiosion lisäksi pizza koostui perinteisistä suosikkiaineksista eli kinkusta, ananaksesta, herkkusienistä ja oliivesta.

Pinaatti suoraan kasvimaalta

... ja keittämisen jälkeen!

Tomaattikastikkeen koostumus oli tällä kertaa seuraavanlainen:

1 tlk tomaattipyrettä
1 pieni sipuli pikkuiseksi hakkeeksi pilkottuna
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
muutama rkl vettä seoksen ohentamiseen
suolaa ja pippuria myllystä
kuivattuja yrttejä (basilikaa, timjamia, oreganoa)

Juustona käytimme sinistä emmentaalia raastettuna, ja pehmeyttä pizzan päälle toi revityt minimozzarellapallot (1 pikku pussillinen). Laitan yleensä juustoraastetta jonkun verran myös suoraan tomaattikastikkeen päälle ennen muiden täytteiden lisäämistä.

Paista pizzaa 225-asteessa 15-20 minuuttia, kunnes juusto sulaa ja muuttuu kauniin kullanruskeaksi. 
 










Korvapuustia, voipullaa, omenapullapitkoa....


Olipa kerran tekemisenpuute. Ja tiedättehän, mitä tämä tarkoittaa. Työpäivästä uupuneena istuskeltiin Roosan kanssa keittiössä, kunnes saatiin ideaksi leipoa pullaa. Nuorina reippaina neitokaisina ryhdyttiin tuumasta toimeen, mutta meille ei mikä tahansa resepti kelvannutkaan. Otettiin käyttöön oljenkorsi "kilauta kaverille" ja pian A4:llä luki mummun selostama pullaohje. Mummun ohjeisiin voi aina luottaa.
Ohje sai hieman lisäväriä taitavilta graafikoilta


Jos jostain syystä ette saa selvää ylläolevan kuvan ohjeesta, niin tässä se vielä selkokielellä:

14-15dl venhäjauhoja
5 dl maitoa (tai jos opiskelut käy liian köyhäksi niin vesi passaa myös)
50g hiivaa tai 2ps kuivahiivaa
1tl suolaa
1,5 dl sokeria
1 muna
1rkl tai 2tl kardemummaa 
150g voita 

Aluksi, muista pestä ne kädet. Lämmitä maito tai vesi kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon tuorehiiva (jos on kuivahiivaa niin voit lisätä sen jauhojen yhteydessä). Sekoita toisessa kulhossa sokeri, suola, muna ja kardemumma. Sekoita maito ja seos keskenään ja ala lisäämään jauhoja. Kun olet lisännyt noin puolet jauhoista, lisää sulatettu voi. Taikina on valmis, kun se irtoaa kulhon reunoista. Liikaa jauhoja ei saa laittaa, ettei pullista tule liian kovia.
Anna taikinan kohota noin puoli tuntia vesihauteessa tai vaikka mikrossa. 
Roosan vaivaama taikina odottaa kohoamista....

... ja hyvinhän se kohosi!
Kun taikina on kohonnut, on aika leipoa! Me tehtiin kaikenlaista pullaa. Etsittiin jääkaapista hilloja, ja sieltähän löytyi iso purkki omenahilloa. Sitä päätettiin kokeilla omenakorvapuustien ja omenapullapitkon muodossa, lisäksi valmistui kanelisokerikorvapuusteja sekä voipullia. 
Omenakorvapuusteissa käytettiin siis omenahilloa voin sijasta, eli kun taikina on kaulittu niin siihen levitettiin runsas kerros omenahilloa. Siihen sitten kunnolla vielä kanelia ja sokeria niin tulos on bueno! Omenapullapitkossa taas jotenkin onnistuin mokaamaan letityksen, mutta hyvän näköinen siitä lopulta tuli. Sotkin siihen vähän jokaisessa vaiheessa vähän hilloa ja sitten vielä kun pitko oli valmis niin lisäsin vielä hilloa sinne sun tänne pitkon väleihin. Maukasta! Hillojen kokeileminen pullan joukkoon on ihan kiva lisä ja piristys normaaliin pullaan, vaikka eihän niidenkään maussa mitään vikaa ole. Laittakaapa kommenttia omista kokeiluistanne, miltä mahtaakaan maistua mustikkapulla?

Kun olet pyöritellyt ja tehnyt pullat valmiiksi, laita ne hetkeksi kohoamaan pellille liinan alle. Sitten voitele kananmunalla ja ripottele päälle sokeria. Meidän pullista tuli oikein kauniita, kun Wenla ripotteli juuri oikean määrän sokeria päälle (Edit).

Paista pullat 200 C noin 10 minuuttia. Sitten herkuttele kylmän maidon kera! :)

Taikinan ohjeet voit sattumoisin bongata jonkin jauhopussin kyljestä. En tiedä minkä, mutta jostain kyljestä se kuulemma on...





tiistai 7. elokuuta 2012

Mysliä aamupalapöytään

Maustamatonta jogurttia, mysliä, mustikoita ja vähän hunajaa päällä

Kesän aikana olen ruvennut syömään aamupalaksi usein maustamatonta jugurttia ja mysliä marjojen tai hedelmien kanssa. Jugurtin ostan kyllä kaupasta mutta myslipaketin kylkeä kerran lueskellessa päätin, että sen teen kyllä jatkossa itse. Silloin voi itse päättää tasan tarkkaan mitä kaikkea omaan mysliin laittaa, eikä tarvitse välittää mistään piilosokerista ja -suolasta, mitä kaupan myslit pursuavat. Sitä paisti omatekoinen mysli on niin helppoa, että sitä kannattaa kyllä kokeilla!

Itse laitoin tähän satsiin aineksia seuraavasti:
3,5 d kaurahiutaleita
3,5 dl neljän viljan hiutaleita
1 dl kauraleseitä
0,5 dl juoksevaa hunajaa
1-2 tl rypsiöljyä
vajaa 1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl rusinoita
0,5 dl kuivattuja karpaloita
0,5 pss Rainbow Serenade - pähkinä-rusina-sekoitusta

Sekoita isossa kulhossa hiutaleet ja leseet. Lisää joukkoon hunaja ja öljy, ja sekoita sormin siten, että hunaja ja öljy leviävät tasaisesti hiutaleiden joukkoon. Jos mittaat hunajan desimitalla joukkoon, kannattaa "voidella" mitta ensin öljyllä, ja sitten vasta kaataa hunaja mittaan, jolloin hunaja myös lähtee pos mitasta helpolla eikä jää kiinni pohjaan.

Levitä hunajaiset hiutaleet tasaisesti leivinpaperin päälle pellille ja paahda 150-asteisessa uunissa noin puoli tuntia, käännellen seosta puolivälissä. Meillä kiertoilmauuni oli vähän liian tehokas, joten vähemmätkin asteet varmasti riittävät - tarkoituksena on siis saada hiutaleista kauniin kullanruskeiksi paahdettuja.

Lisää kuivatut hedelmät, pähkinät ja siemenet jäähtyneiden hiutaleiden joukkoon ja säilytä mysliä ilmatiiviissä purkissa. Säilyy ainakin muutaman viikon ihan hyvänä, varmaan pidempäänkin jos sitä ei ennen syö!

Itse tykkään siis laittaa mysliin ainakin rusinoita ja auringonkukansiemeniä, mutta tässä kohtaa voi käyttää luovuutta tai niitä aineksia joita kaapista vain löytyy - siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja... deluxe-versiossa voi olla vaikka suklaata :)

-Ekku


sunnuntai 5. elokuuta 2012

It's gotta be cookie time!

Koska blogin nimi on "cookie time", olisi suorastaan häpeällistä olla julkaisematta hetimmiten ohjetta näihin suklaapikkuleipiin eli cookieihin. Cookiet on se meidän juttu; se, mitä leivotaan silloin kun ei ole tekemistä tai suututtaa tai hermostuttaa tai jännittää. Tai jos pitää viedä jotain hyvää nyyttäreihin tai mökille. Käyttämämme cookie-ohje perustuu ohjeeseen, joka löytyy jenkkilästä saatavien Nestle Toll House -suklaahippupussin kyljestä. Äidin 80-luvun vaihto-oppilasperheen vanhemmat ovat joka joulu lähettäneet meille pussillisen näitä kyseisiä hippusia ja siitä se rakkaus suklaakekseihin sitten lähti - ohjetta on vain vähän muokattu suomalaisiin mittoihin sopivammaksi.

Suklaana käytämme useimmiten ihan perus Fazerin taloussuklaata, mutta näiden keksien hauskuus piilee juuri siinä, että suklaana voi olla melkeimpä mitä vaan mistä tykkää. Tähän mennesä olemme kokeilleet ainakin tummalla ja maitosuklaalla, M&M-rakeilla, pähkinöillä ja suklaalla, Daim:lla ja Marianne-rakeilla. Kuka estää laittamasta vaikka Lontoon Rae -suklaata lakritsisempaan makuun tai valkosuklaapaloja ja kuivattuja karpaloita.


Resepti herkullisiin kekseihin tulee tässä:

n.200g pehmeää voita
vajaa 2dl sokeria
vajaa 2dl fariinisokeria (jos ei löydy niin lisää n. 1,5dl sokeria ja 0,5dl siirappia)
1tl vaniljasokeria
1tl suolaa
1tl ruokasoodaa
5,5dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
vähintään 200g suklaata paloina tai rouheena, more the merrier!!!
(liraus siirappia, jos et sitä fariinisokerin tilalle heittänyt)
(2rkl kaakaojauhetta)

Vatkaa pehmennyt voi ja sokerit pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen sekoittaen, ja jos lisäät siirappia niin lisää se munien jälkeen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää se rasva-sokeri-munavaahtoon. Lisää viimeisenä suklaat sun muut herkut. Tarvitset siis vähintään sen yhden suklaalevyn, mutta kaksikaan ei ole liikaa. Olisithan sinäkin pettynyt, jos suklaakeksistäsi ei löydy suklaahippua! :)
Paista keksit n. 175-200 °C asteessa n. 8-11 minuuttia. Muista, että keksien pitää näyttää hieman keskeltä raaoilta, jotta ne jäävät pehmeiksi. Sitten vain herkuttelemaan!

Resepti on siis alun alkujaan Nestle Toll House pussin kyljestä. Hyvin suomennettu ohje löytyy myös  Pastanjauhantaa -blogista. Yllä oleva resepti on hieman muunneltu molemmista meidän makuumme sopivaksi :)


torstai 2. elokuuta 2012

Porkkanakakku



Uuden blogimme ensimmäinen luomus on valmistunut! Kesäkuun keittiöremontti ja sitä seurannut sekasortoinen en-tiedä-missä-on-siivilä-enkä-myöskään-miksi-kattilakaapissa-on-jäätelökone-aika on vihdoin saatu päätökseen ja jauhot, sokeri ja kakkuvuoat ovat löytäneet tiensä takaisin keittiöön. Kasa porkkanoita innoitti meitä pitkästä aikaa tekemään porkkanakakkua eiliseen olympiakisakatsomoon - erityisesti uintia seuratessa tarvittiin "oikeaa" ruokaa silmänruoan lisäksi ;)

4 kananmunaa
3,5 dl sokeria
2 dl öljyä
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1,5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
6-8 dl porkkanaraastetta
0,5 dl appelsiinimehua
(0,25 dl kookoshiutaleita)
1,5 tl kanelia
1,5 tl kardemummaa

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Samalla sekoita keskenään venhäjauhot, sooda, leivinjauhe, vaniljasokeri, kaneli ja kardemumma (lisättiin myös hippunen suolaa). Lisää muna-sokerivaahtoon öljy  ja sekoita hyvin. Sekoita seuraavaksi joukkoon kuivat aineet, ja viimeiseksi porkkanaraaste ja appelsiinimehu. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun tai voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175-200-asteisessa uunissa noin 45-50 minuuttia.

Kakun ollessa uunissa sekoitimme kuorrutteen, johon laitoimme 200 g maustamatonta tuorejuustoa, 3,5 dl tomusokeria, 1 rkl sitruunamehua, 1 rkl appelsiinimehua ja 1 tl vaniljasokeria. Levitä kuorrute hiukan jäähtyneen kakun päälle. Koristeena käytimme paahdettuja mantelilastuja (paahtaminen käy nopeasti puhtaalla, kuumalla pastinpannulla). Kakku on hyvää heti syötynä, mutta vielä parempaa ja mehevämpää seuraavana päivänä!

-Ekku ja Ansku-