keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Ihana pavlova



Pavlova on ihanan kesäinen ja ylellinen jälkiruoka, joka saa nimensä venäläisen balettitanssijan Anna Pavlovan mukaan. Kakku kehitettiin hänelle Australian ja Uuden-Seelannin kiertueella 1920-luvulla. Australiassa Pavlova onkin kansallisherkkua, ja vaihto-oppilasvuoteni aikana söin ja teinkin Pavlovaa muutaman kerran. En kuitenkaan ollut vuosiin tehnyt kyseistä herkkua, kunnes jonkin aikaa sitten  yhteissynttäreille teimme juhlapöydän kruunuksi mansikkaisen Pavlova-kakun.

Pavlova on helppo tehdä, mutta marenkipohjan paistaminen vaatii jonkin verran kärsivällisyyttä. Täydellinen Pavlova-kakkupohja on päältä rapea mutta sisältä samettisen pehmeä ja vaahtokarkkimainen. Tärkeää onkin, että marenki ei kuivu liikaa ja muodostu kovaksi ja toisaalta, ettei se jää sisältä sitkeäksi. Itse paistoin marenkipohjaa ensin 1,5 h reilu 100-asteisessa uunissa, ja tämän jälkeen laskin lämpötilan noin 75-asteeseen ja annoin marengin kuivua uunissa useamman tunnin, en tämän jälkeen enää laskenut aikaa sen tarkemmin. Taisi olla lähempänä neljää tuntia kokonaispaistoaika, ennen kuin otin ulos uunista ja laitin yön yli odottamaan kuvun alle. Tein marenkipohjan siis edellisenä iltana, ja täytin vasta juuri ennen tarjoilua, jolloin marenki ei ehdi sitkistyä.

Hyvän marengin pohjaksi tarvitaan neljä raaka-ainetta: kananmunan valkuaiset, jotka muodostavat vaahdon, sokeri tuomaan makeutta, kiiltoa ja vahvuutta, tärkkelystä parantamaan rakennetta sekä happoa tekemään pinnasta rapean ja sisältä pehmeän. Päälle voi laittaa hedelmiä, marjoja ja muita koristeita maun mukaan, hyviä komboja ovat esimerkiksi mansikka + pistaasi, mustikka + valkosuklaa, kiivi + mango... mielikuvitusta voi käyttää ja kokeilla mielensä mukaan! Tällä kertaa laitoimme tuoreita mansikoita, hiukan pakastemustikoita, pistaasipähkinöitä rouheena ja koristeeksi vielä muutama mintunoksa.

Marenki:

4 kananmunanvalkuaista
2,5dl sokeria
1-2 rkl perunajauhoja
1 tl sitruunamehua tai omenaviinietikkaa

Päälle:

Vispikermaa (+mascarpone jos haluaa) vaahdotettuna
marjoja
hedelmiä
pähkinöitä rouheena
koristeeksi minttua tai sitruunamelissaa




tiistai 12. toukokuuta 2015

Paras parsa




Jee, parsa on täällä taas!

Vaikka ballerinat ja farkkutakki vielä odottelevatkin kaapissa lämpimämpiä kevätkelejä, tunnistaa kevään tulon viimeistään siitä, että ihanan vihreät ja kauniit parsat ovat päätyneet kauppoihin, ruokalehtiin, blogeihin ja instagramiin. Parsa on helppo herkku - keittäminen tai paistaminen uunissa tai pannulla ei vie montaa minuuttia, ja parhaimmillaan se on yksinkertaisten lisäkkeiden kanssa. Voi, oliiviöljy, suola, sitruuna. Parmankinkkua tai pekonia, parmesaania tai pecorinoa. Löysäksi keitetty kananmuna, holandaisekastike. Valitse suosikkisi, ja heitä parsat pannulle!

Itse pidän eniten uunissa tai pannulla paistetusta parsasta. Tällä kertaa kiepautin kuorittujen vihreiden parsojen ympärille ilmakuivattua kinkkua, päälle loraus oliiviöljyä ja myllystä mustapippuria. Sitten uuniin 200 asteeseen noin kymmeneksi minuutiksi, kunnes parsa on kypsää. Paistamisen jälkeen raastoin päälle vähän parmesaania ja lisää mustapippuria.

Alkupalaksi henkeä kohti varaisin 2-4 parsanvartta riippuen niiden koosta. Ilmakuivattua kinkkua käytin puolikkaan siivun (sellaisista kaupan prociutto-pakkauksista) per varsi, enempi olisi varmaan jo tökkinyt. Pääruokana näitä voi tarjota maun mukaan enemmänkin ja kantaa pöytään raikkaan salaatin kanssa, nam!




keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Se aavistuksen terveellisempi banana bread


Googlailin tässä yksi päivä kaikkia terveellisiä ruokaohjeita ja leivonnaisia, ja huomasin, että useassa leivonnaisessa käytettiin voin sijasta rahkaa, jogurttia ja/tai muussattua banaania. Siitä lähti idea tähän banaanileipäkokeiluun - hain täältä taannoin tekemäni banaanileivän reseptin ja tuunasin sitä mahdollisuuksien mukaan tavoitteenani vähän parantaa kyseisen herkun ravintoaineita.

Eihän tämä mikään varsinaisesti terveellinen vieläkään ole. Aika paljon sokeria. Ja jauhoja. Mutta hei, askel parempaan päin :)

Terveellisempi banaanileipä

3 isoa banaania
125g rahkaa (puolikas purkki)
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
1 kananmuna
1 dl siirappia
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
vajaa puolikas desilitra pellavansiemenrouhetta

Muussaa banaani kulhossa. Lisää rahka ja kananmuna, sekoita. Lisää sitten sokeri ja siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sitten nopeasti sekoittaen kaikki sekaisin - ei vaadi vatkaamista!

Paista voidellussa ja jauhotetussa leipävuoassa 175 asteessa noin 50 min - 1 tunti, anna jäähtyä.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Korianteriset broileritortillat




Joskus vaan tekee niin paljon mieli. Että on vaan pakko saada tehdä just tänään, niin pakko, että raahaudun kolmenkymmenen asteen helteessä illalla salilta suoraan citymarkettiin ruokaostoksille. Ihan vaan koska voi.

Torstainen arki-ilta, salin jälkeen kotiin ihan puhki, helle, kotonakin niin lämmin että marenki valmistuisi pöydällä. Ei edes ketään kaveria tulossa syömään - ei ehkä juuri se ajankohta, milloin tavallisesti haluaisin tehdä tortilloita. Mutta ketä varten sitten oikein laitan ruokaa? Jos en itselleni, niin kenelle? Jos haluan syödä yksin tortilloita torstaina, miksen voisi. Ja tällä kertaa en ostakaan sitä valmispussia tacomaustetta, vaan ostan pussillisen juustokuminaa ja maustan kanan itse. Ja ne teistä, jotka ette ole ikinä käyttäneet juustokuminaa itsessään, ette varmaan tiedä, miltä se tuoksuu tai maistuu - sillä ei ole mitään tekemistä tutun kuminan kanssa. Minäkään en tiennyt, mutta nyt tiedän: tiedättehän miltä tuoksuu tacomauste, kun sen pussin heittää jauhelihan tai kanan joukkoon? No, se tuoksuu juustokuminalta!

Ei ollut vaikeaa, ei mennyt kauaa, oli ihanaa. Chili, lime, korianteri ja valkosipuli kilpailevat tuoksuillaan juustokuminan kanssa. Lisukkeeksi raikasta salaattia, tuoreita kirsikkatomaatteja, nokare ihanan raikasta creme fraichea. Ja paljon korianteria.

Ja ainoa ongelma, minkä kohtaat, on se, että tortilla on liian täynnä mennäkseen kiinni.

Broileritäyte tortilloille:
400g maustaamattomia broilerisuikaleita
1 sipuli (2 salottisipulia)
2 valkosipulinkynttä
1/2 chilipalko
oliiviöljyä
n. 1,5 tl jauhettua juustokuminaa
n. 1,5 tl paprikajauhetta
suolaa ja pippuria
1 tlk tomaattipyrettä
noin 0,5 - 1 dl vettä

Ruskista ensin broilerisuikaleet öljytilkassa kypsiksi. Siirrä ne hetkeksi syrjään. Kuumenna pannussa vähän lisää öljyä ja kuullota sipulisilppua ja valkosipulisilppua sekä pieneksi pilkottua chiliä hetken aikaa. Lisää sitten juustokumina ja paprika, ja anna maustua hetken. Tässä vaiheessa voit joutua lisäämään hiukan öljyä, mikäli seos näyttää kuivalta - sen tulisi olla hiukan tahnamaista.

Lisää sitten broilerisuikaleet pannulle ja sekoita hyvin, jotta mausteet tarttuvat tasaisesti broileriin. Lisää joukkoon tomaattipyree ja ensin puoli desiä vettä, ja sekoita tahnaksi. Anna hautua hetken aikaa, ja lisää vettä tarvittaessa. Tarkista vielä maksu ja lisää tarpeen mukaan suolaa, pippuria, juustokuminaa tai paprikaa.

Lisäksi: 
Vihreää salaattia
Maissia
Kirsikkatomaatteja
Creme fraichea
Limetinlohkoja
Tuoretta korianteria
Avokadoa
Kevätsipulia (pilkottuna sekä vartta että sipuliosaa)
Tortillapohjia

Aseta kaikki tarjolle niin, että annokset voi koota lautaselle itse.  Paahdoin maissia ja kirsikkatomaattien puolikkaita grillivastuksen alla uunissa niin, että tomaatit pehmenivät ja maissi sai vähän väriä.

Kaikki vaan tortillan väliin ja toivo että se pysyy vielä kasassa. Mulla taisi olla naamalla enemmän kastiketta kuin lautasella, mutta hyvää se oli silti :)


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Muhkeat mustikka-valkosuklaamuffinit



Mustikat. Miten niiden kypsyminen joka vuosi yllättää - nytkö niitä jo saa? Ei kun pakasterasiat esiin ja mökille poimimaan antioksidanttia purkkiin talven varalle. Muutama purkki on pakko käyttää heti uusien mustikoiden tultua piirakkaan, rahkan joukkoon, mustikkamaitoon ja tietenkin mustikkamuffineihin!

Kaurahiutaleet sopivat mielestäni todella hyvin mustikkaisiin leivonnaisiin ja niitä käytänkin usein. Myös valkosuklaa-mustikkayhdistelmä mielestäni toimii aina, siispä valkosuklaa löysi tiensä myös tähän taikinaan. Mustikat ovat tietenkin tuoreina aina parhaita, mutta pakastemustikat ajavat hyvin asian - niitä käytettäessä kannattaa vain olla tarkkana, että mustikat ovat vielä jäisiä taikinaan lisättäessä. Myös turhaa sekoittamista kannattaa välttää, pakastemustikat värjäävät taikinan todella helposti.

Mustikkamuffinit

125 g voita
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl jauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl maitoa
2 dl mustikoita
130 g (Pandan levy) valkosuklaata paloina/rouheena

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen samalla vatkaten. Sekoita toisessa kulhossa jauhot, leivinjauhe, kaurahiutaleet ja vaniljasokeri. Sekoita puulusikalla tai nuolijalla voi-sokeri-kananmunavaahtoon vuorotellen maitoa sekä jauhoseosta, sekoita mahdollisimman nopeasti tasaiseksi. Lisää mustikat ja paloiteltu valkosuklaa viimeisenä, ja sekoita vain sen verran, että ne ovat tasaisesti taikinassa.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kullanruskeita. Isoja muffineita taikinasta tulee noin 10 kpl.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/4699383/?claim=kkxp5d5rmz7">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Nutella cupcaket




Vietin puolikasta nimpparia tuossa parisen viikkoa sitten (Marin päivä - tottakai aihetta juhlaan! :D) ja kutsuin kavereita kahville. Eikä mun luo tulla ikinä kahville ilman, että tarjolla on kunnon kahvipullaa. Tässä tapauksessa pullan virkaa toimitti Nutellasydämellä varustetut kuppikakut - eikä kukaan varmaankaan lähtenyt kotiin makeanhimoisena! Maku oli vähintäänkin yhtä makea kuin ulkonäkö, näitä kelpaisi tarjota paremmissakin kemuissa... 

Ohjeen löysin Simply Delicious -blogista, ja vähän muokaten siitä syntyi nämä Nutellaiset kuppikakut.

Kuppikakkutaikina:

120 g pehmeää voita
2,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3,25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1,25 dl maitoa
Nutellaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri erillisessä kulhossa. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri hyvin vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vaahtoon hyvin vatkaten. Lisää sitten vuorotellen jauhoseosta ja maitoa taikinaan, älä enää vatkaa, vaan sekoita vaikka puulusikalla tai nuolijalla. Sekoita nopeasti tasaiseksi ja jaa taikina vuokiin - täytä jokainen vuoka maksimissaan 3/4 -täyteen, ja paina nokare Nutellaa jokaisen cupcaken keskelle. Itse käytän paistamisessa muffinsipeltiä, jonka jokaiseen koloon asetan paperisen cupcakevuoan. Tällä tavoin kuppikakut säilyttävät hyvin muotonsa eivätkä leviä. Paista noin 20-25 minuuttia, kunnes kuppikakut ovat kypsiä ja kullanruskeita. 

Anna jäähtyä hyvin ennen kuorruttamista.

Kuorrutus:

120 g pehmeää voita
noin 1 pkt tomusokeria
0,5 dl maitoa
(palanen vaniljatankoa)

Vatkaa pehmeä voi, maito ja noin puolet tomusokeripaketista sähkövatkaimella. Vatkata saa tässä vaiheessa ainakin muutaman minuutin, jotta kuorrutus saa hyvän ja kuohkean pohjan. Lisää tomusokeria pikkuhiljaa ja vatkaa koko ajan voimakkaasti - tomusokeria kannattaa lisätä niin kauan kunnes kuorrutus alkaa olla paksua, kuohkeaa ja sellaista, että se on helppoa pursottaa. Pursota haluamallasi tavalla jäähtyneiden kuppikakkujen päälle ja koristele - karkit, kastikkeet, pähkinärouhe yms. ainakin sopii näiden kuppikakkujen koristeeksi! 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Caesar-salaatti



Klassinen caesar-salaatti on loppujen lopuksi aika yksinkertainen homma valmistaa. Eihän siinä ainesosiakaan ole kuin muutama - roomansalaattia, caesar-kastiketta, krutonkeja, parmesaania, itse laitoin vielä kanaa mukaan. Kaikki sekaisin, se on siinä. Mutta jujuna onkin se kastike: netti on erilaisia ohjeita pullollaan, ja itsekin olen useita kertoja sortunut kaupan valmiisiin kastikkeisiin. Mutta eihän mikään voita itse tehtyä soosia.

Tein itse kastikkeen täältä löytyvän ohjeen mukaan. Ja huikeetahan siitä tuli! Pari kunnon lusikallista kermaista kastiketta kulhon pohjalle, joukkoon roomansalaatin lehdet vähän pilkottuina, sekaan itsetehdyt krutongit (paahtoleivän viipaleita paloina paahdettuina oliiviöljyssä ja hippunen suolaa mausteena) sekä paljon parmesaanilastuja. Lihaksi sopii vaikkapa paistetut kanafileet, mausteeksi riittää suola ja pippuri. Yksinkertaista, mutta niin loistavaa.